Erkki Jokinen: Idänkohtaus - 44 etydikuvaa Venäjän kohtaamisesta

Tämä kirja on melkoinen Venäjä-tietopaketti aiheesta kiinnostuneille. 

Erkki Jokinen työskenteli vuosina 1996-2000 kouluttajana Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon koulutuskeskuksessa Pietarin lähellä Keltossa. Tarkoitus oli ollut lähteä Afrikan lämpöön, joten taisipa Venäjälle joutuminen olla aluksi melkoinen shokki. Olihan Jokinen evakon ja sotaorvon lapsena kasvanut ajatukseen, että Venäjä on kauhea maa. 

Mutta niin vain hän perheineen kotiutui maahan, ja he saivat huomata, miten lämpimiä ja vieraanvaraisia ihmiset siellä olivat. Idänkohtauksessa, joka valittiin vuoden 2005 kristilliseksi kirjaksi, Jokinen esittelee Venäjää monesta eri näkökulmasta. Kirjan 44 lukua ovat kirjoittajan sanoin lastuja, joissa hän jakaa Venäjällä näkemäänsä, kokemaansa ja oppimaansa. 

Matkaan lähdetään arjen värikkäistä tilanteista ja monenlaisista ihmisten kohtaamisista, Jokisen perheen omista kokemuksista ja kulttuurierojen keskellä elämisestä. 

Lopulta teos kuitenkin laajenee hyvin syvälliseksi venäläisen yhteiskunnan analyysiksi. Jokinen kuvaa hyvin monipuolisesti paikallista elämäntapaa, uskonnollisuutta, kulttuuria, kansanluonnetta, ihmisten ajattelua ja heidän suhtautumistaan asioihin, kuten maansa neuvostomenneisyyteen ja Neuvostoliiton jälkeiseen uuteen aikaan. Elettiin Putinin vallan alkuaikoja, eikä vielä tiedetty sitä kaikkea, minkä minä nyt helmikuussa 2023 kirjaa lukiessani tiesin. 

Jokinen on lukenut venäläiset klassikkonsa, ja hän avaa maan todellisuutta niin kirjailijoiden kuin heidän teostensa kautta. Samoin säveltäjien ja heidän teostensa kautta; nimittäin myös venäläinen klassinen musiikki on vahvasti esillä Idänkohtauksessa. Moni kirjailija ja säveltäjä koki Neuvostoliitossa kovia. Joku joutui vankileirille, joku pakotettiin liittymään puolueeseen ja mainostamaan Neuvostoliiton ihanuutta ulkomaalaisille. Ja esimerkiksi runoilija Anna Ahmatovan ensimmäinen mies - ammuttiin, toinen mies - tuhottiin leirillä, poika - suljettiin kerta toisensa jälkeen leireille ja rangaistuspataljooniin ja saatiin lopuksi vieraantumaan kokonaan äidistä. Jäi vain laulu ja sen kyyneleet, Jokinen toteaa. 

Kaikki nämä kokemukset olivat vaikuttamassa taiteilijoiden teoksiin: 

Helmen synty on paradoksi. Arvokas syntyy tuskasta ja suojautumisen pakosta. Monet neuvostotaiteen helmet syntyivät sielun äärimmäisessä puristuksessa kaikilta katseilta suojattujen kuorten sisältä. 

Idänkohtaus on melko paksu kirja, ja kun se on myös hyvin syvällinen ja pohdiskeleva, lukijan on syytä olla aidosti kiinnostunut Venäjästä ja venäläisyydestä. Myös klassikkokirjojen ja klassisen musiikin on hyvä sykähdyttää. Venäläisiä ei muuten kuulemma juuri kiinnostanut kuullakaan noista klassikoista, joita Jokinen niin ihaili. He olivat lukeneet niitä koulussa pakkolukemisena, joten heillä oli niistä yhtä pitkästyttävä kokemus kuin minulla esimerkiksi Veijo Meren Manillaköydestä. Ja kieltämättä venäläiset klassikotkin ovat enimmäkseen jääneet lukematta, vaikka hiukan Dostojevskia luin kyllä nuorena, juuri sen verran, että tiedän, millainen kirjoittaja hän on. Paksuutensa takia kesken jääneen Rikoksen ja rangaistuksen haluaisin toki joskus lukea kokonaan, mutta vannomaan en mene, toteutuuko se koskaan. 

Jokinen pohtii venäläistä ja neuvostoajan yhteiskuntaa laajasti eri näkökulmista. Vaikka hän itse eli Venäjällä, Neuvostoliittokin on kirjassa vahvasti läsnä. 

Vaikka Idänkohtaus on papin kirjoittama ja kristillisen kustantajan julkaisema teos, uskonto pilkahtelee esiin vain siellä täällä eri tilanteissa. Muutamassa luvussa pohditaan tarkemmin venäläisten suhdetta ortodoksiseen uskoon ja toisaalta esimerkiksi heidän kohtalouskoaan. 

Kristillisten kirjojen ystäville aioin kyllä jakaa jotain tuosta kristillisestä puolesta, mutta tästä postauksesta tuli kovin pitkä jo muutenkin... 

Antoisinta luettavaa itselleni olivat arjen ja venäläisen kansanluonteen kuvaukset sekä erilaiset ihmisten kohtaamiset. Minullakin on Venäjällä yksi ystävä, ja oli kiinnostavaa tutustua hiukan hänen maahansa ja kulttuuriinsa. Hän vastustaa sotaa ja on ollut valtavan ahdistunut viimeksi kuluneen vuoden ajan - sodan lisäksi myös kaventuneen sananvapauden takia. Niinpä tiedän, etteivät kaikki venäläisetkään ole yhtä kuin Putin, vaikka hänellä varmasti kannattajia riittää. Monet ystäväni läheisetkin ovat purematta nielleet kaiken propagandan. 

Venäjällä on edelleen toisinajattelijoita, jotka joutuvat kärsimään, kuten aikoinaan ovat kärsineet monet muut, joista tämäkin kirja kertoo. 

Haluan ajatella venäläisiäkin yksilöinä, joissa on monia ihania ihmisiä, kuten Erkki Jokinenkin hyvin tietää. Siksi halusin lukea myös tämän jo kauan hyllyssäni odottaneen kirjan - tullakseni edes vähän tuntemaan heitä juuri ihmisinä, ei vain vihollisina. He ovat itsekin kärsineet paljon, milloin kenenkin hullun hallitsijan armoilla. Kunpa uusi vapaus voisi vielä tämänkin mielettömyyden jälkeen koittaa tuossa maassa. 

Suomen Lähetysseura 2005 

308 sivua 

Kansi: Tanja Varonen, Da Graphics