Martin Mosebach: Koptimarttyyrit

Suomentanut Anne Leu 

Helmikuussa 2015 ISIS-terroristit murhasivat libyalaisella rannalla 21 koptikristittyä. Käytännössä miehistä 20 oli egyptiläisiä kopteja, joiden joukossa oli yksi ghanalainen. Käytännössä hänetkin lasketaan tässä koptiksi, koska marttyyrikuoleman myötä koptit ottivat kaikki 21 miestä pyhimystensä joukkoon. 

Saksalainen kirjailija Martin Mosebach, joka oli vieraillut Egyptissä kerran aikaisemminkin, kiinnostui noiden miesten kohtalosta ja matkusti Egyptiin heidän jalanjäljilleen. Hän vieraili miesten kotikylässä ja heidän kodeissaan, tapasi heidän piispansa ja pappinsa sekä pyrki saamaan selville mahdollisimman paljon miesten elämästä ja kuolemasta. 

Kirja ei kuitenkaan kerro pelkästään noista marttyyreista, vaan se on laaja selvitys Egyptin koptikristityistä yleisesti: heidän uskostaan, opistaan, liturgiastaan, tavoistaan, luostareistaan ja historiastaan. Kirja kertoo myös, ettei sana kopti tarkoita pelkästään kristittyä, vaan koptit ovat kansanryhmä; he ovat Egyptin alkuperäisiä asukkaita jo tuhansien vuosien ajalta, siis jo ajalta ennen pyramideja. Kun arabivalloittajat hyökkäsivät maahan 600-luvulla ja toivat islamin tullessaan, koptit joutuivat sorretuksi vähemmistöksi omassa maassaan. 

Kopteilla on siis pitkä historia vainojen uhriksi ja marttyyriksi joutumisesta. Mosebachin tapaamat koptit suhtautuvat asiaan kunniana ja etuoikeutena. Jotkut Libyassa mestatuistakin olivat jo etukäteen aavistaneet kohtalonsa ja olleet siihen valmiita. Surmatyön aikaan ja jälkeenpäin omaiset kokivat heihin liittyviä ilmestyksiä ja ihmeitä. 

Koptien uskoon ilmestykset ja ihmeet kuuluvat muutenkin, esimerkiksi jumalanäidin ilmestymiset. Heillä on myös pyhimyksiä, kuten nuo marttyyritkin, ja jopa miesten jälkeenjääneistä tavaroista (aina kännyköistä lähtien) tuli pyhäinjäännöksiä, joita perheet säilyttävät erityisissä pyhäinjäännöskaapeissa. Ikonit puolestaan eivät ole kopteilla niin merkittävässä asemassa kuin venäläisillä ja kreikkalaisilla. 

Mosebach kuvaa seikkaperäisesti koptien jumalanpalvelusta, oppia ja ikiaikaisia perinteitä. Hän kertoo myös, miksi koptikristityt aikanaan päätyivät eroon sekä katolisen että ortodoksikirkon piiristä. Kun he ovat kaiken lisäksi eläneet muslimien keskellä eristyksissä muista kristityistä, melko varhainen kristillisyys on säilynyt heidän keskuudessaan. 

Vaikka vierastaisikin pyhimyksiä, pyhäinjäännöksiä ja messun toimittamista kielellä, jota kansa ei ymmärrä (tosin koptit saavat myös opetusta, mutta vasta messun jälkeen pyhäkoulussa), Koptimarttyyrit on joka tapauksessa kiinnostava kurkistus vanhaan egyptiläiseen kristillisyyteen. Mosebach avaa tosiaan myös koptikristillisyyden historiaa. Esimerkiksi luostarilaitos on aikanaan saanut alkunsa Egyptistä. Mikä oli se syy, joka alun perin sai koptit lähtemään erakoiksi erämaahan, siitä on kiinnostavaa lukea. 

Kirja on hyvin tietopitoinen, mutta siinä on välillä myös ympäristön ja Mosebachin tapaamien ihmisten kuvausta. Onhan kysymyksessä toisaalta matkakertomus, mikä käy paremmin ilmi saksankielisen alkuteoksen nimestä. Mosebach liikkuu niin maaseudulla yläegyptiläisessä El-Orin kylässä kuin vanhassa ja Uudessa Kairossa. Kairossa hän vierailee myös Mokattam-vuoren jätteenkerääjien luona, jotka hekin ovat kopteja. 

Koptikristityt tuntuvat olevan hyvin rohkeita ja lujia uskossaan. Muslimien vainosta huolimatta heillä on esimerkiksi tapana ottaa ristitatuointi käteensä. Muualla tuollaisilla tunnusmerkeillä on ahdistettu vähemmistöjä (vrt. juutalaiset ja Daavidin tähti), mutta Egyptissä vähemmistö ottaa merkin itse sen vaarallisuudesta välittämättä. 

Mosebachin tapaaman Abuna Bollan (isä Paavalin) sanoin: 

"Jokaisella kristityllä on oltava ristinsä, todellinen ja vertauskuvallinen, kumpikaan ei saa puuttua. Jokaisen kristityn täytyy kulkea Jeesuksen tie. Egyptin kristityt ovat ymmärtäneet tämän, ja siksi kristinusko on Egyptissä vahva." 

Perussanoma 2023 

246 sivua 

Alkuteos: Die 21. Eine Reise ins Land der koptischen Martyrer (2018) 

Kansi: Milla Aura-Tolonen / Milart 

P. S. Aloitin Koptimarttyyrien lukemisen 15.2. Kun avasin kirjan, hätkähdin huomatessani, että silloin kahdeksan vuotta sitten juuri tuo 15.2. oli noiden koptikristittyjen kuolinpäivä. 

Kirjan alkupuolella ehdin ahdistua, kun Mosebach kuvaili yksityiskohtaisesti terroristien teostaan kuvaamaa videota. Mutta siihen ne väkivaltakuvaukset sitten jäivätkin.