keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Eija Aromaa: Välähdys hämärässä

Variaatioita Izumi Shikibun runoista 


Izumi Shikibu oli japanilainen hovinainen, joka eli 900-1000 -lukujen taitteessa. Hänen aikalaisiaan hovissa oli muun muassa Sei Shõnagon. 

Shikibu kirjoitti tankarunoja, jotka valloittivat Eija Aromaan sydämen ja saivat hänet kokoamaan tämän herkän runoteoksen. Aromaa, joka ei osaa japania, on kääntänyt runoja englannista ja toteaa: 

Minun pitäisi välttämättä osata japania kääntääkseni näitä runoja. Koska en osaa, olen tehnyt omat tulkintani englanninkieliset käännökset lähtökohtanani. Tarkat, alkuperäistä runoa noudattavat versiot jätän japanin kielen osaajille. Olen pyrkinyt tuomaan runojen hengen tähän päivään. Olkoot nämä siis variaatioita Izumi Shikibun runoista. 

Tässä siis taustaa variaatioille. Kirjan takakannessa runoja sanotaankin Izumi Shikibun inspiroimiksi. 

Kokoelmassa on kolme osaa: Kevät, Rakkaus ja Syys. Monissa runoissa on kaipausta, surua ja melankoliaa. Mutta on paljon muutakin, kuten roihuavaa rakkautta, jota jokena virtaavat kyyneleetkään eivät voi tukahduttaa. Rakkaus on polttavaa ja intohimoista. Keväisissä, syksyisissä ja talvisissa runoissa puolestaan on paljon luonnon kauneutta. Luumupuita, kuutamoa, lumisadetta. 

Eikä kaikki ole pelkkää herkistelyä, vaan Shikibu saattaa esimerkiksi näpäyttää suhteen katkaissutta rakastaan, jonka mielestä hän ei olisi saanut vaihtaa tyynyä, jolla he olivat nukkuneet. Shikibu vastasi: 

No, juuri nyt en 
ole varma vaihdanko 
tyynyä sillä 
tavoin kuin sinä vaihdat 
rakkautesi kohteita. 

Minä suurena melankolikkona tietysti ihastuin suuresti niihin surusävyisiin ja kaipaaviin runoihin - mutta kirja on kyllä kokonaisuutena, kaikissa eri tunteissaan ja vivahteissaan aivan upea lukunautinto. 

Kevätkään ei näissä runoissa ole pelkkää riemua, vaan myös siinä on menetyksen kipua: kukat varisevat, kauneus on niin ohikiitävää. Onhan se tuttua meille suomalaisillekin, kun keväällä ja kesällä kaikki kukkii niin nopeasti. Juuri vasta lempikukkasi puhkesivat kukoistukseensa, ja nyt ne jo kuihtuvat. 

Kiirehdi sillä 
kukat varisevat jo 
avautuessaan. 
Maailmankaikkeus heijastuu 
hetken kastehelmessä. 

En osaa valita mitä jakaisin kaikesta tästä runojen runsaudesta (niitä on yhteensä 119). Muissa blogeissa niitä (melankolisiakin runoja) on kuitenkin jo jaettu. Itse otan tähän loppuun pari sattumanvaraisesti valittua runoa, joista pidin: 

Eilen oli, vaan 
enää ei mikään ole 
tavanomaista. 
Jokin alkaa, ja nyt on 
sen ensimmäinen aamu. 


Maailmassa ei 
ole lainkaan väriä 
nimeltä rakkaus - 
silti se on värjännyt 
minut läpikotaisin. 

En ole nyt parhaassa kirjoitusvireessä, joten varmasti jäi syvyyksiä luotaamatta. Välähdys hämärässä on kuitenkin täynnä helmiä, joihin kannattaa tutustua, jos pidät tankarunoista. Kirja on niin paljon enemmän kuin sain muutamalla sanalla tässä avattua. Kannattaakin lukea ne syväluotaukset muista blogeista, jos haluat tietää enemmän. 

Basam Books 2022 
134 sivua 
Kansi: Taivo Org Küpress OÜ 
Kannen kuva: Minna Mukari 

Muissa blogeissa: 

8 kommenttia:

  1. Meni lukulistalle! Runoja ois kyllä hyvä lukea useamminkin kuin mitä niitä nyt lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runot tekevät kyllä hyvää! Tykkään tankarunoista, ja tämäkin oli aivan ihana kirja.

      Poista
  2. On tosi lupaavan kuuloinen kokoelma! Minulla on aivan jäätävä lukujumi päällä, kunpa se kohta helpottaisi. Runot voisivat tietysti periaatteessa avata sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runot voisivat kyllä auttaa lukujumiin. Tankat ovat lisäksi lyhyitä, joten niiden lukeminen voisi hyvinkin sujua.

      Poista
  3. Lukunautinto: kyllä! Kiehtovia ja lähelle tulevia runoja.

    Paljon kaunista ja sielua sekä mieltä lämmittävää sisältyy näihin hienoihin, vanhoihin runoihin ja ainahan meille joskus lähellä olleet ihmiset jättävät oman muistijälkensä mieliimme ja persoonamme. Ainakin tietyssä määrin voimme valita jäämmekö märehtimään niitä ikäviä - surullisimmat ja lopulliset tietty tässä poissuljettuina - eli kannammeko koko taakan mukanamme vai tallennammeko vain ne hyvät, hellät ja hauskat kuin myös lämmöllä muistamamme edeltämennet eväiksi elon reppuumme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtovia ja kauniita runoja todella. Eikä Shikibukaan välttämättä jäänyt märehtimään ikäviä asioita. Kirjoittamallahan voi purkaa tunteitaan, ja ehkäpä ne eivät sitten patoudu ihmisen sisään ihan niin pahasti. Myös lukijalle voi olla hyvää tunteiden purkamista lukea tällaisia runoja. Linkitän muuten bloggauksesi, kunhan ehdin :)

      Poista
  4. tuhannesti kiitos ja kumarrus kirjani esiin nostamisesta! kevään iloa ja sen hienoista melankoliaa kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos itsellesi tästä kirjasta! Ehkä en aivan parhaiten osannut siitä kirjoittaa, mutta onneksi muutkin bloggaajat ovat sitä lukeneet. Nautitaan tulevan kevään kukista ennen kuin ne niin pian jo varisevat - ja siitä ihanasta melankoliasta, jota näissä runoissa oli!

      Poista