Vielä vuosi sitten ukrainalainen Jeva Skaletska eli tavallista nuoren tytön elämää Harkovassa. Hän asui rakkaan mumminsa kanssa ja nautti ystävistään ja harrastuksistaan. 14.2.2022 Jeva täytti kaksitoista vuotta, mitä juhlittiin iloisissa ja huolettomissa merkeissä. Vaikka sodasta huhuttiin, se tuntui kaukaiselta.
Mutta sitten helmikuun 24. päivä keskeytti julmasti Jevan ja hänen ystäviensä huolettoman lapsuuden. Alkoivat pommitukset, pelko ja kellarissa piileskely. Jeva alkoi saada paniikkikohtauksia. Selviytyäkseen (ja myös muistaakseen kaiken vielä aikuisena) hän alkoi kirjoittaa päiväkirjaa.
Ette tiedä mitä sota on on Jevan päiväkirja sodan kauhujen keskeltä, pakomatkalta ja periltä Irlannista, jonne hän mumminsa kanssa päätyi. Aluksi he pakenivat mummin ystävän luo Harkovan turvallisempaan osaan, josta suuntasivat sitten Länsi-Ukrainaan ja rajan yli Unkariin.
Jevan päiväkirja on koskettava kuvaus sodasta lapsen kokemana. On järkyttävää, mitä kaikkea lapsetkin joutuvat sodassa kokemaan ja näkemään. Kirjan loppupuolella myös Jevan ystävät kertovat kokemuksiaan. Kuten Jeva toteaa, jokaisen sotakokemukset ovat erilaisia. Mutta järkyttäviä ne ovat aina. Eikä kukaan, joka ei ole itse kokenut sotaa, voi tietää, mitä se on.
Sodan kolmantena päivänä Jeva kirjoitti:
Aurinko laskee. Me tahdotaan rauhaa. Me ei muisteta enää, mistä me unelmoitiin ennen tai mikä kaikki oli meistä tärkeää. Me ei muisteta entisiä riitoja eikä ongelmia. Niillä menneisyyden huolilla ei vain enää ole mitään väliä. Kun ollaan sodassa, on vain yksi päämäärä - pysyä elossa. Kaikki, mikä ennen tuntui vaikealta tai pahalta, muuttuu yhdentekeväksi. Läheisten hengen puolesta pelottaa ja jokaisen päivän katkaisee PUM!... Mieleen alkaa tulla, että kävipä tuuri, kun juuri tuo raketti osui kauas minusta, ja samalla sitä kätkee omaa sydäntään jäytävän kauhun. Koko päivän rukoilee Jumalalta rauhaa. Pitää kiinni elämänsä joka ikisestä minuutista, joka sekunnista...
Kirjassa on myös paljon valokuvia sekä siellä täällä Jevan ja hänen ystäviensä chattikeskusteluja.
On ilo lukea takakannesta, että Otava ohjaa kirjan tuotot hyväntekeväisyyteen Ukrainan lasten auttamiseksi.
Otava 2022
239 sivua
Alkuteos: You Don't Know What War Is 2022
Käännös venäjästä englanniksi Cindy Joseph-Pearson
Kannen kuvat: Anastasija Stefurak
P. S. Jos joku miettii, uskaltaako lukea tästä aiheesta, niin Jevan päiväkirja ei ole yhtä rankka kuin Polina Žerebtsovan Sodan sirpaleet. Jeva pääsi melko nopeasti pakoon Harkovasta, kun taas Polina Žerebtsova joutui jäämään sodan ajaksi Groznyiin. Olen pitkään aikonut lukea uudestaan tuon Polinankin päiväkirjan, jonka olen lukenut joskus ennen blogiaikaa.
Kiitos esittelystä! Jää kyllä nyt lukematta kun oma vointi on niin huono jatkuvasti. Joskus myöhemmin sitten.
VastaaPoistaSinun ei tosiaan kannata juuri nyt lukea sodasta. Itsekään en aina jaksaisi, mutta juuri nyt satuin jaksamaan. Toipumista sinulle! ❤️
PoistaMulla on tää varauksissa. Toinen juttu millon tän sitten pystyy lukemaan.
VastaaPoistaNiinpä. Aina ei ole sopiva hetki ja fiilis tällaisen kirjan lukemiseen, mutta jospa sekin sieltä tulisi.
PoistaUkrainan sota koskettaa. Jo useita miljoonia ihmisiä on menettänyt kotinsa ja turvaverkkonsa. Ihmisiä on kuollut satoja tuhansia ihan tyhjän takia. Sota on kaikin puolin hullu. Siitä kärsivät siviilit, lapset ja nuoret, entäs vanhukset, jotka pysyvät kodeissaan ja haluavat kuolla sinne, mieluummin rauhassa ja rauhan aikana.
VastaaPoistaHaluan lukea tämän kirjan ❤️
Suosittelen lämpimästi Jevan päiväkirjaa ❤️ Lukusuunnitelmissani on ollut myös toinen vastaava teos, Tyttö Kiovasta, mutta en ole vielä ehtinyt siihen asti.
PoistaTuo sota on jotain aivan käsittämättömän järkyttävää, kun venäläiset eivät käy sitä vain rintamalla, vaan pommittavat siviilejä, kiduttavat, raiskaavat ja ties mitä. Ja pian tulee jo vuosi täyteen tuota kauheutta... Monet ovat päässeet pakoon, kuten Jeva, mutta miten kestävät ja selviävät ne, jotka ovat jääneet sen kaiken keskelle?