maanantai 30. tammikuuta 2023

Edwidge Danticat: Näen, muistan, hengitän


Suomentanut Leena Tamminen 

Aina on jossakin paikka, jossa painajaiset siirtyvät sukupolvelta sukupolvelle kuin perhekalleudet. Aina on jossakin paikka, jossa naiset palaavat kardinaalilintujen lailla katsomaan omia kasvojaan seisovista vesistä. 

Pienessä haitilaiskylässä tätinsä kanssa asuva Sophie on 12-vuotias tyttö, jonka äiti on lähtenyt Yhdysvaltoihin tyttärensä ollessa vauva. Sophie rakastaa tante Atieta omana äitinään, ja tytölle on järkytys, kun hänen oikea äitinsä kutsuu hänet yllättäen luokseen New Yorkiin. 

Siellä Sophie sitten tutustuu äitiinsä ja kasvaa naiseksi, mutta kivuliasta se kaikki on. Äiti näkee yöstä toiseen kauheita painajaisia; hän kantaa sisällään hirvittävää menneisyyden traumaa. Lopulta äiti myös siirtää tyttärelleen tietyn seksuaalisen trauman, jota haitilaiset äidit ovat sukupolvesta toiseen siirtäneet tyttärilleen. 

Tuo painolasti häiritsee Sophien muuten niin onnellista avioliittoa, ja eräänä päivänä hänen on pakko palata Haitiin selvittelemään päätään. Samalla hän pääsee tapaamaan vuosien jälkeen rakasta tätiään ja mummoaan. 

Näen, muistan, hengitän on upea lukuelämys. Danticat kuvaa taitavasti suvun äitejä ja tyttäriä, heidän syvimpiä tuntojaan, sisäisiä kipujaan ja keskinäisiä välejään. Kirjan henkilöt tulevat läheisiksi. 

Lisäksi alusta loppuun on vahvasti läsnä haitilainen kulttuuri, elämäntapa, tarinat ja uskomukset. Haiti on maa, josta me täällä emme paljoa tiedä, mutta tämän kirjan kautta sinne pääsee kurkistamaan. Danticatin kerronta on niin visuaalista ja aistivoimaista, että kaiken hänen kuvaamansa voi todella melkein nähdä silmissään. 

Haitilaissyntyinen, itsekin 12-vuotiaana vanhempiensa luo Amerikkaan muuttanut Danticat on lahjakas kirjoittaja, joka onkin saanut useita kirjallisuuspalkintoja. Näen, muistan, hengitän on hänen esikoisteoksensa, joka ilmestyi kirjailijan ollessa vasta 25-vuotias. 

Danticatin seurassa haluan ehdottomasti jatkaa, ja minulla onkin onneksi lainassa myös hänen toinen suomennettu romaaninsa Veressä viljava maa. Ilmeisesti nämä kaksi ovat hänen ainoat suomennetut teoksensa. Englanniksi löysin netistä ainakin pari muuta romaania. 

Gummerus 1999 
229 sivua 
Alkuteos: Breath, Eyes, Memory 
Kannen suunnittelu: Pirjo Toroskainen 
Kannen kuva: Joseph Stella 

Muissa blogeissa: 

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta jälleen! Keski-Amerikan valtiot ovat kyllä ainakin itselleni niin vierasta seutua, että tekisi hyvää vähän tutustua. Joten taas lukemattomien luettavien pino kasvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella kiinnostava lukuelämys. Minua aina kiinnostaa lukea tuntemattomista maista, ja niitähän riittää! Lukupinolla on kyllä paha tapa kasvaa jatkuvasti :)

      Poista
  2. Eipä mahda ihan hirveästi suomeksi Haitia kuvaavia kirjoja ollakaan! Hyvä nosto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä niitä taida juuri olla. Onneksi edes Danticatia on vähän suomennettu.

      Poista
  3. Kuulostaa tosi kiintoisalta! Harmi ettei saa meidän kirjastosta tätä teosta. Sen sijaan juuri eilen hain sen varaamani Claire of the sea light. Ottanen sen lukuun mahdollisimman pian, kunhan saan pari muuta ensin pois alta :D

    Kiitos siis sinulla tästä kirjailijavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Danticat kirjoittaa kyllä upeasti! Harmi ettei sieltä saa tätä kirjaa, mutta varmasti hänen muutkin teoksensa ovat yhtä hyviä. Kiva kun sait nyt sen varaamasi kirjan. Odotan innolla, mitä kerrot siitä! Minuakin innostaisi lukea pian myös tuo toinen Danticatin suomennettu romaani.

      Poista