David Foenkinos: Yhden elämän muistot

Suomentanut Pirjo Thorel 

Muutama vuosi sitten luin ranskalaisen David Foenkinosin ihastuttavan romaanin Nainen, jonka nimi on Nathalie. Myös Yhden elämän muistot on todellista herkkua ranskalaisen kirjallisuuden ystäville. Foenkinosilla on taito yhdistää tekstissään herkkyys, syvällisyys, kepeys ja huumori. 

Yhden elämän muistot kertoo pariisilaisesta Patrickista, joka toimii hotellin yövartijana ja haaveilee kirjailijan urasta. Isoisänsä kuolinvuoteen äärellä Patrick ei saa sanottua isoisälle, että rakastaa tätä. Niinpä pojanpoika päättää antaa vanhainkotiin joutuneelle isoäidilleen kaiken sen, mitä ei isoisälle ehtinyt. Aikaa ja yhdessäoloa. 

Isoäiti kuitenkin karkaa vanhainkodista ja Patrick seuraa hänen jälkiään Le Havreen. Siellä he saavat vielä viettää yhdessä muistorikkaita hetkiä ennen isoäidin kuolemaa. 

Le Havressa myös suuri rakkaus saapuu yllättäen Patrickin elämään. Suhde omiin vanhempiin ja isovanhempiin sekä tuohon ihanaan naiseen tuo hänen elämäänsä iloa ja surua, haikeutta ja tuskaa. Elämän vakiintuessa Patrick hautautuu vuosiksi tavallisen työssäkäyvän miehen rooliin, mutta lopulta hän saa elämäänsä sen verran epävakautta, että kirjoittaminenkin alkaa taas sujua. 

Kuten kirjan nimikin kertoo, keskeistä tässä tarinassa ovat muistot. Kerronnan lomassa on lyhyitä kursiivilla kirjoitettuja lukuja, joissa Foenkinos kertoo sekä kirjan henkilöiden että monien julkisuuden henkilöiden muistoja. Noissa kiehtovissa luvuissa tapaamme esimerkiksi Patrick Modianon, F. Scott Fitzgeraldin, Yasunari Kawabatan, Friedrich Nietzchen ja Alois Alzheimerin. 

Kiehtova on muutenkin hyvä sana kuvaamaan Foenkinosin kirjoitustyyliä. Tämäkin kirja ansaitsisi paremman ja houkuttelevamman postauksen, mutta joskus sitä osaa sanoa niin kovin vähän. Mutta jos ranskalaiset romaanit kiinnostavat, myös David Foenkinosiin kannattaa ehdottomasti tutustua. 

Itse kyllä kuvittelin, että tarina pyörisi pitempään isoäidin ja muiden perhesuhteiden ympärillä, ja siinä olisi ollut ihan tarpeeksi. Sen sijaan kirja muuttuikin jossain vaiheessa rakkausromaaniksi. No, mitäpä muuta voi odottaa, kun kirjailija on ranskalainen? Ja rakkaustarinahan myös tuo Foenkinosin Nathalie-romaani oli. 

Muissa blogeissa Foenkinosilta oli odotettu pelkkää kepeyttä ja tähän kirjaan oli muutenkin petytty. Makuja on monia. Ja kieltämättä minäkin aloin loppupuolella jo vähän väsähtää, vaikka Yhden elämän muistot olikin melko hyvä lukuelämys. 

Gummerus 2013 

327 sivua 

Alkuteos: Les souvenirs 2011

Kansi: Tuomo Parikka 

Muissa blogeissa: 

Lumiomena 

Kirjasähkökäyrä