Vesa Nieminen: Vaellusvuotta vuolemassa

Matka yksinvaeltajan mieleen 

Vesa Nieminen eli "Ulko-Vesa" vaelsi kokonaisen vuoden Lapin erämaissa; toki hän välillä poikkesi myös huoltotauoilla ihmisten ilmoilla. Kilometrejä vuoden varrella kertyi 2800. Matka taittui kävellen, meloen ja talvella tietysti hiihtäen. Suurimman osan ajasta hän kulki yksin, mutta joskus oli seuraakin mukana. Siellä täällä matkan varrella Nieminen tapasi myös ystäviään ja tuttujaan joko sovitusti tai yllättäen. 

Kun kuitenkin suuren osan vuodesta seurana on vain Lapin luonto, onhan se melkoinen kokemus. Vuoteen mahtui huikeita luontoelämyksiä, levollisuutta, kiireettömyyttä ja liikunnan iloa, mutta tietysti myös kommelluksia, vastoinkäymisiä ja ärräpäitä. Uni ja ruoka maistuivat, paino putosi, kunto kohosi. Ajatuksellakin oli tunturissa tilaa vaeltaa vapaasti mitä yllättävimpien korvamatojen säestäessä menoa. 

Kaikesta tästä Vesa Nieminen kertoo päiväkirjan muodossa. Huumori ja taitava sanankäyttö värittävät kerrontaa. Kirjaa onkin ilo lukea, ja lisäksi se on ilo myös silmälle, koska mukana on upeita valokuvia vuoden varrelta. 

Ihminen taatusti muuttuu tuollaisen kokemuksen myötä, ja hänelle jää koko loppuelämän ajaksi muisteltavaa kaikista noista elämyksistä, joita me lukijat voimme vain aavistella. Emmehän pysty noista valokuvistakaan näkemään kuin pienen osan siitä kaikesta, mitä Nieminen vuoden aikana näki ja koki. Sen sijaan lukiessa voi tietysti aina kuvitella; mielikuvitustahan lukeminen kehittää. 

Elämä voi myös yllättää yksinvaeltajan. Kaikista vuosista juuri tuon suurimmaksi osaksi yksin vietetyn vuoden aikana rakkaus asteli Vesa Niemisen elämään, ja se johti erähäihin vuoden päätteeksi. Kirjan lopussa onkin hääkuva Koukkutunturin laelta - mikä upea loppuhuipennus sekä vaellusvuodelle että kirjalle. Reissun aikana ehdittiin kuitenkin elää pitkiä kaipauksen kuukausia, kun vain harvoin pystyttiin tapaamaan. Enimmäkseen parisuhdetta jouduttiin hoitamaan 160 merkin satelliittiviesteillä. Aina silloin kun oli kenttää, puhelutkin olivat onneksi mahdollisia. 

Mutta olipa mitä odottaa. Arkeen paluu olikin Niemiselle iloinen asia; erämaiden jättäminen ei harmittanut, kun rakastettu odotti uudessa kodissa.  

Olen kyllä niin koukussa näihin vaellustarinoihin! Kesällä jo luinkin Erno Saukon Vuoden vaelluksen. Ja vaikka olin sen lukenut, jokaisen kokemukset ovat erilaisia ja ainutlaatuisia. Siksi tämä Vesa Niemisen teos oli taas uusi antoisa seikkailu. Tällaisten kirjojen kautta mekin, jotka emme noin pitkille vaelluksille lähtisi, pääsemme mielikuvituksen siivin kokemaan jotain siitä, mitä se voi olla. Nyt kun itse olen sairastellut enkä ole muutamaan viikkoon päässyt edes käväisemään luonnossa, oli piristävää päästä tämän huikean lukuelämyksen myötä ihan Lapin erämaihin asti. 

Kaikkien lapinhullujen sekä luonnon ja retkeilyn ystävien kannattaakin ehdottomasti tutustua Vesa Niemisen vaellusvuoteen. 

Lector Kustannus Oy 2022 

281 sivua 

Muissa blogeissa: 

Kirjojen kuisketta 

Kirjamuuri