Suomennos ja johdantojen toimitus Maija Priess
Etiopialaissyntyinen, sittemmin saksalaistunut teologian tohtori Kefelew Zelleke (1933-1998) jakaa tässä kirjassa meille eurooppalaisille Etiopian ikivanhan ortodoksisen kirkon rikasta rukous- ja mietiskelyperinnettä. Tuo perinne tuli hänelle tutuksi jo lapsena Etiopiassa. Kun Zelleke myöhemmin Saksassa tutustui asialliseen ja vähän tunteita osoittavaan evankeliseen kirkkoon (jonka pappina hän toimi), syntyi ajatus kääntää saksaksi näitä Etiopian ortodoksisen kirkon rukouksia.
Kirjan upean värikkäästä kuvituksesta vastaa etiopialaissyntyinen taiteilija Abel Gebre.
Mukana on rukouksia Etiopian ortodoksisen kirkon liturgioista, kirkon suuresta rukouskirjasta ja kirkon suuresta paastohartauksien kirjasta. Lisäksi on muutamia kansanrukouksia ja hengellistä runoutta, joka tunnetaan nimellä Qine.
Rukoukset ovat kirjassa aihepiireittäin. Niissä pohditaan muun muassa kolmiyhteistä Jumalaa, Jumalaa Luojana, Jeesuksen pelastustyötä ja hänen tulemistaan ihmiseksi. Luonnollisesti kun ortodokseista on kysymys, mukana on myös Marialle omistettuja rukouksia. Aivan kirjan lopussa on vielä hiukan pyyntörukouksia.
Kokonaisuutena tästä teoksesta jäi mieleen se, miten paljon näissä rukouksissa suuntaudutaan kohti Jumalaa. Vähän on pyyntöjä, paljon sen sijaan kiitosta ja ylistystä, Jumalan hyvyyden, suuruuden ja muiden ominaisuuksien kuvailemista, hänen olemuksensa ja tekojensa ihastelemista. Tämä oli oikeastaan hyvin virkistävää ainakin itselleni; sen verran olen kyllästynyt omaan minäkeskeiseen rukouselämääni, jossa lähestyn Jumalaa kuin kerjäläinen ja pyöritän samoja pyyntöjä vuodesta toiseen. Minua on alkanut kiinnostaa ajatus tyytyä siihen, mitä minulla jo on, ja suunnata katsettani omien tarpeitteni sijasta Jumalaan, hänen armoonsa ja rakkauteensa. Tällainen saattaa tervehdyttää uskonelämää kummasti. En enää minä, vaan Kristus minussa.
Siksi tämä kirjakin oli hieno lukuelämys, koska tässä ei todellakaan pyöritty oman navan ympärillä.
Tässä ote eräästä sellaisesta rukouksesta, jossa vain julistetaan Jumalan hyvyyttä:
Herra Jumalamme,
sinä olet ikuinen ja suuri,
sinun kirkkautesi on ihmeellinen.
Sinä olet armollinen
ja olet liitossa niiden kanssa,
jotka rakastavat sinua sydämestään.
Sinä olet lahjoittanut meille
pelastuksen synneistämme
Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Sinä olet elämä meille kaikille.
Sinä autat niitä, jotka pakenevat luoksesi.
Sinä olet toivo niille, jotka huutavat sinua.
Maria-rukouksissa tällaisen ei-ortodoksin huomio kiinnittyy siihen, miten myös Marian ihmeellisyyttä ylistetään monisanaisesti ja kaunopuheisesti. Jopa häntä pidetään erään rukouksen sanoin täydellisenä; toinen rukous taas toteaa: Sinä synnytit meille uhrikaritsan, sillä sinä itsekin olet syytön kuin lammas.
Pyyntörukouksissa kiinnostavaa oli nähdä, millaisia ovat Etiopian ortodoksisen kirkon liturgiaan kuuluvat esirukoukset. Niitä oli mukana kaksi. Kuten meillä, myös siellä rukoillaan esimerkiksi seurakunnan, sen paimenten ja esivallan puolesta. Toisaalta rukoillaan esimerkiksi leskien, janoisten, nälkäisten, vankien ja sotavankien puolesta. Pyydetään sadetta sinne, missä sitä tarvitaan; pyydetään, että Jumala täyttäisi joet ääriään myöten.
Kirja on saanut nimensä hengellistä Qine-runoutta edustavasta runosta, joka alkaa näin:
Sen jälkeen kun kuolema oli tullut Eevan osaksi,
syntyi maailman Vapahtaja
ja vuodatti verensä ostaakseen kansansa vapaaksi.
Niin meidän äitimme Etiopian ilo tuli suureksi...
Kirjan alussa esitellään lyhyesti Etiopian kristillisyyden historiaa ja nykytilannetta (nykytilanne toki tarkoittaa 1990-lukua). Etiopialainen kirkkohistoria juontaa juurensa jo 300-luvulle, jolloin Etiopian ortodoksinen kirkko on perustettu. Islamin tulon myötä etiopialaiset kristityt joutuivat eroon muusta kristikunnasta moniksi vuosisadoiksi; vain yhteys Jerusalemiin ja Aleksandriaan säilyi. Ilmeisesti tästä syystä Etiopiaan syntyi ajan mittaan omaperäinen, selvästi etiopialainen kristillisyys.
Etiopian ilo on hieno lukuelämys sekä hengellisesti että visuaalisesti. Jaan alle hiukan Abel Gebren taidokasta kuvitusta.
Suomen Lähetysseura 1999
128 sivua
Saksankielinen alkuteos: Die Freude Äthiopiens 1993
Kuvitus ja ulkoasu: Abel Gebre
Etiopiasta puhenollen, meille tuli viime viikolla kaksi kirjaa, joissa on Etiopiasta. Ne ovat Heikki Kumpulaisen "Pioneerina Etiopiassa" joka on ilmestynyt tänä syksynä ja kertoo Aino ja Kyösti Roinisen kutsumustyöstä. Toinen on "Koskettakaa lastani" josta on nyt otettu uusintapainos, (alunperin ilmestynyt 80-luvulla). Heikki Kumpulainen on myös itse ollut Etiopiassa ja siitä ajasta on kirjoittanut Puskatimpurin päiväkirjan ja myös runokirjan sekä nuortenkirjoja aiemmin: "Virkkulan varas" ja "Rajaloukkaus"
VastaaPoistaKokettakaa lastani -kirja olikin Aino Roinisen itsensä kirjoittama; hänen sairaanhoitajan työstään Etiopiassa. Heikki Kumpulaisen kirjoittama Pioneerina Etiopiassa kertoi juuri Roinisten työstä siellä.
VastaaPoistaKiitos kirjavinkeistä! Sepä sattui, että sinäkin olet juuri saanut Etiopia-kirjoja. Varmasti hyviä nekin. Etiopia kyllä kiinnostaa minua. Yksi ystävä, joka on asunut Suomessa jo 30 vuotta, on sieltä kotoisin.
PoistaMielenkiintoista kun sinulla on sieltä kotoisin oleva ystävä!
PoistaJoo, opiskeltiin nuorena samassa koulussa ja asuttiin pari vuotta samalla paikkakunnalla. Hän tarjosi joskus etiopialaista ruokaakin. Sitten ei tiedetty 30 vuoteen toisistamme mitään, mutta itse asiassa sain häneen kerran yhteyden tämän kirjablogin kautta! Nykyään joskus soitellaan, mutta ei olla vieläkään tavattu, kun pitkät matkat ovat minulle kalliita ja korona-aikakin välillä rajoitti. Mutta jospa joskus vielä tavataankin!
PoistaOnpas mielenkiintoista! Etiopiasta en tiedä juuri mitään. Mikähän siinä on, että afrikkalaistaustaisilla ihmisillä usein tuo uskonelämä on jotenkin vauhdikkaampaa ja eläväisempää kuin meillä? Tulee mieleen erityisesti mustien kirkot Amerikassa.
VastaaPoistaOvathan afrikkalaiset ja afrikkalaistaustaiset ihmiset luonteeltaan aivan toisenlaisia kuin me jäyhät suomalaiset :) Sitä tarina ei kerro, miten Etiopian ortodoksit käyttäytyvät jumalanpalveluksessaan (olisi kyllä kiinnostavaa päästä näkemään), mutta kyllähän Afrikan luterilaisetkin kuuluvat olevan aika vauhdikkaita.
PoistaMiten sinä löydätkin aina niin kiinnostavia kirjoja! Hieno kuvitus myös on aina plussaa kirjoissa. Jaan kanssasi tuon ajatuksen minäkeskeisestä rukouksesta, josta pyristelen itsekin irti. Mikä siinä on, että me joilla on jo kaikkea tarpeellista ja tarpeetontakin, aina vain olemme pyytämässä lisää - tosin monesti pyynnöt kohdistuvat rakkaisiin läheisiin, joiden elämässä ei aina kaikki ole niin hyvin. Mutta uskon, että Jumala ilahtuu enemmän juuri tuon kirjan esimerkin kaltaisista rukouksista, joissa hänen suuruuttaan ylistetään. Hän kyllä tietää, mitä me tarvitsemme, ja mitä emme!
VastaaPoistaTämän kirjan olen löytänyt varmaan jostain kirpputorilta, ja kirppareillahan sitä useinkin tekee jänniä löytöjä. Toki kirjastossa myös.
PoistaSiinä meille on läksyä opetella, että muistaisimme välillä kiittääkin ja huomaisimme sen kaiken hyvän, mitä meillä jo on. Ja ettei uskonelämä pyörisi ensisijaisesti omien tarpeiden ja puutelistojen ympärillä, vaan keskittyisi Kristukseen.