torstai 16. joulukuuta 2021

Kiire - mutta minne?


Tämä on Minnan joulusaarna. Jaan sen jo nyt, kun joulukiireet painavat monilla päälle. Inspiraatio tähän tuli mieheni vanhasta joulumuistosta, jolle naureskelimme taas eilen illalla. Hän osaa kertoa sen niin hauskasti, että minä täällä blogissa en varmasti yllä moiseen, koska täällä ei pysty sillä tavalla värittämään ja havainnollistamaan. Enkä muutenkaan. Mutta mielikuvitusta kutkuttava tilanne se on ollut joka tapauksessa. Oi jospa oisin saanut olla mukana näkemässä kyseisen tapahtuman ihan livenä! 

Vuosia sitten mieheni oli muutaman muun miehen kanssa mukana joulukuvaelmassa, jossa he esittivät paimenia. Kuten asiaan kuuluu jouluevankeliumissa, heidän piti lähteä Beetlehemiin (jonne paimenet Raamatun mukaan lähtivät kiireesti), kunhan enkeli olisi ensin ilmoittanut heille suuren ilon. Mutta tuskin enkeli oli ehtinyt aloittaa julistuksensa, kun pari hätäisempää paimenta lähti jo Beetlehemiin, eli sitä Luukkaan evankeliumissa mainittua kiirettä heillä tosiaan piti. Heillä oli nopea sytytys; enkelin viesti meni perille alta aikayksikön. Enkeli jäi ihmeissään katsomaan miesten perään, samoin mieheni ja eräs toinen paimen. Nämä jälkimmäiset malttoivat kuitenkin kuunnella ilosanoman loppuun asti ja lähtivät vasta sitten niiden toisten perään. 

Olemme repineet paljon huumoria tuosta tilanteesta. Illalla minua nauratti vielä sittenkin, kun rupesimme jo nukkumaan. 

Mutta kun mennään pintaa syvemmälle, niin näin joulun aikaan meillä monilla on paimenten kanssa ainakin yksi yhdistävä tekijä: kiire. Se meidän kiireemme ei vain taida useinkaan olla kiirettä seimen äärelle Joulun Lapsen luo, vaan jotain aivan muuta. Meidän joulukiireemme on sitä, mistä joululaulukin tietää kertoa, että laps hankeen hukkuu, unhoittuu. 

Tuntuu kyllä, että ellei lähde joulun aikaan erakoksi Lappiin, ei ole edes mahdollista hankkia itselleen mitään muunlaista kiirettä kuin sitä perinteistä joulustressiä. Mutta voisimmeko ehkä edes teoriassa pysähtyä hetkeksi miettimään, miten paljon levollisempi juhla joulu voisi olla, jos ainoa kiire olisi kiirettä sinne seimen luo. Jeesuksen luo, joka ei syntynyt siksi, että me saisimme taas tämänkin joulun alla stressata itsemme kipeiksi, vaan joka tahtoisi saada antaa meille joulurauhan ja jouluilon. Sekä rauhan ja ilon muinakin aikoina vuodesta. 

Jospa emme olisi niin kiireisiä, ettemme ehdi pysähtyä kuuntelemaan sitä enkelin ilouutista (Luuk. 2:10-11): 

Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. 

Ja sitten voisimmekin kiirehtiä niin kuin paimenet Jeesuksen luo: 

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. (Luuk. 2:15-16) 

Etsivä löytää, jopa sen joulukiireiden alle hukkuneen Joulun Herran. 

6 kommenttia:

  1. Hieno joulusaarna! Ajasta aikaan puhutteleva sisältö. Minuakin naurattaa kuvaelman paimenten kiire. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä jos tilannekomiikka välittyi jollain tavalla näin kirjallisessakin muodossa 😊

      Poista
  2. Ihanan koominen tarina, hyvin välittyi sen tunnelma :D Ehkä toiset paimenet olivat saaneet ilosanoman modernisti whatsappiin ja ehtivät lukea sen ennen kuin enkeli ehti lopettaa omansa ;DD

    Vakavasti, on aika surullista että moni kokee joulun niin kiireisenä ja strssaavana. Itsehän en joulua vietä, joten ei ole kiireitä sen tiimoilta. Tiedän, ettei tämä kaikille ole mahdollista. Toisaalta meillä ei myöskään lapsuudessa jouluista ”hössötetty” eli olen omalta osaltani säästynyt ”joulukiireiltä” koko elämäni ajan.

    Kiireetöntä joulun odotusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotain modernia viestintää ne hätäisemmät paimenet olivat saattaneet vastaanottaa, tai sitten heillä oli telepaattisia kykyjä 😄

      Sinä olet kyllä onnekas, kun olet välttänyt kaikki joulustressit. Joulu olisi ihan hyvä juhla, jos jokainen saisi vapaasti valita, millä tavalla ja missä mittakaavassa sitä viettää. Eikä olisi mitään pakkoa ja vaatimusta eikä kukaan pahoittaisi mieltään, jos joku ei jaksa. Silloin kun olin vielä sinkku, vietin yhden joulun päiväntasaajalla ja yhden joulun yksin; ne olivat ihanan rentoja jouluja. Nykyisetkin joulut ovat mukavia, mutta tämä joulua edeltävä aika saisi kyllä olla hiukan stressivapaampaa.

      Levollista joulukuuta sinulle! ❤

      Poista
  3. Herkullinen muisto, jopa paimenella tuolloin hippulat vinkuivat:)

    Totta: varmimmin rauhan saavuttaisi siellä Napapiirin paremalla puolella, mutta kun se nyt ei ole mahdollista, jospa onnistummekin tänä vuonna istumaan alas ja katsomaan, kun kiireisemmät rientävät ohi...
    Rauhaa ja rakkautta jouluaikaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuo hilpeä joulumuisto. Kuulemma ne paimenet eivät vielä juhlan jälkeenkään tajunneet, että tuli oltua etuajassa. Lieneekö joku sitten kertonut heille myöhemmin, sitä tarina ei kerro. No, ehkä he itse eivät edes muista tuota tapausta, ja parempi niin, jos sattuisivat eksymään blogiini. Eivätpä sitten tunnista itseään tästä 😊

      Ehkäpä me sentään onnistumme löytämään joulurauhan napapiirin tällä puolen. Tekemättömät työthän ne eniten stressaavat, ja itse olen nyt saanut tehtyä joitain sellaisia alta pois, joten eiköhän se tästä!

      Rauhaa ja rakkautta sinunkin joulunaikaasi!

      Poista