tiistai 14. joulukuuta 2021

Craig Groeschel: Dangerous Prayers


Kun pitkin syksyä luin paljon runoja, nyt näyttää olevan vuorossa kristillinen putki. Mutta muutakin on kyllä lukusuunnitelmissa, kunhan sinne asti ehditään. Mahdollisesti jopa romaaneja pitkästä aikaa! 

Amerikkalainen Craig Groeschel totesi nuorena pastorina, että hänen rukouksensa olivat vaisuja ja ympäripyöreitä tyyliin siunaa hampurilaisateriani ja ole kanssani. Kirjansa alussa hän viihdyttää lukijaa kuvailemalla sekä omaa rukouselämäänsä että muiden erilaisten rukoilijoiden hengentuotteita. Esimerkiksi hänen kesken rukouksen sinne tänne harhailevat ajatuksensa ovat tuttuja minulle ja varmasti melko monelle muullekin: 

Dear God in heaven, I pray that you heal my friend who has cancer. Work in her life now in the name of... I really need to go to the hospital to see her again. Oh wait, I haven't changed the oil in the car. And we're out of cereal. The kids are gonna kill me. And Amy has a doctor's appointment today - did we pay that last insurance bill? 

Ja niin edelleen. Kunnes lopulta: Ai niin, Herra, mihinkäs me jäimmekään? 

Myöhemmin Groeschel on sitten mennyt rukouselämässään syvemmälle, ja kirjassaan hän haastaa toisiakin rukoilemaan seuraavia kolmea vaarallista rukousta (joiden mukaan kirja on jaettu kolmeen osaan): Tutki minut. Murra minut. Lähetä minut. 

Tutki minut tulee psalmin 139 sanoista: Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle. Tässä osiossa pyydetään Jumalaa näyttämään meille syntimme ja vääryytemme. 

Mutta Groeschelin käyttämä raamatunkäännös ei pyydä Jumalaa tutkimaan vain ajatuksia, vaan se sanoo: Know my anxious thoughts. Mistä ikinä tuo anxious-sana onkin siihen temmattu, niin Groeschel käsittelee puhuttelevasti myös pelkojamme. Hän kirjoittaa, että ehkä se, mitä Jumala haluaa meiltä, voi olla suurimman pelkomme toisella puolella. Ja ehkä pelko tarkoittaakin sitä, että sielunvihollinen yrittää estää meitä tekemästä juuri sitä, mitä Jumala on luonut meidät tekemään. 

Faith doesn't mean you don't get afraid. Faith means you don't let fear stop you. 

Murra minut -osiossa Groeschel pohtii, että usein me rukoilemme itsellemme pelkkää hyvää, kuten Raamatussa Jabes rukoili, että pääsisi kipuja kärsimästä. Luonnollista onkin, että ihminen haluaa helppoa ja vaivatonta elämää, ja tietysti myös niitä hyviä asioita saa pyytää. Mutta jos onnistumme välttämään vaikeudet, silloin saatamme välttää myös hengellisen kasvun ja Jumalan suurimmat siunaukset, jotka tulevat kivun ja kärsimyksen kautta. 

Could there be something on the other side of suffering that somehow makes it worthwhile? 
  Could breaking be as necessary to our growth as it is to a baby bird cracking away the shell around it? As a butterfly coming out of the cocoon? 
  Could being broken release us for more than we can even imagine? 

Läpi koko tämän kirjan kulkee ajatus siitä, ettemme vain rukoilisi sitä ja tätä itsellemme, vaan kysyisimme, miten voisimme olla Jumalan käytössä, toteuttamassa kutsumustamme ja siunaukseksi muille. Niinpä murtamisen ajatuskin on se, että samoin kuin Jeesus mursi leivän ja jakoi siitä syötäväksi muille, mekin olisimme leipä täynnä elämää murrettavaksi maailmalle, kuten asia ilmaistaan eräässä suomalaisessa laulussa (jota Groeschel ei tietenkään tunne, mutta juuri tästä hänkin puhuu). Jeesus kutsuu meidät kieltämään itsemme, ottamaan ristimme ja kadottamaan elämämme hänen takiaan löytääksemme sen. Ja:  

To leave our cozy living rooms and safe prayers in order to know what it means to be broken for the sake of others. 

Rukous Lähetä minut tulee profeetta Jesajan rukouksesta: Tässä olen, lähetä minut! Meillä voi olla tekosyitä, miksi emme voi vastata Jumalan kutsuun, kuten Raamatussakin Mooses esteli, ettei hänestä ole, kun hän on tällainen, ei osaa puhuakaan. Ja Joona lähti kutsumusta pakoon. Kuitenkin Jumala kutsui silloin ja kutsuu nytkin heikkoja ja epätäydellisiä ihmisiä, juuri sellaisia kuin me olemme. 

Jesaja puolestaan vastasi kutsuun rohkeasti kyllä, vaikka ei vielä edes tiennyt, mihin häntä kutsuttiin. Kun Jesaja näki syvästi oman syntisyytensä ja sai kohdata Jumalan valtavan armon, hän oli valmis siihen, mihin Jumala hänet lähettäisi, mitä ikinä se sitten olisikin. 

Dangerous Prayers haastaa meitä rukoilemaan ja kysymään rohkeasti, miten voisimme olla Jumalan käytössä tässä maailmassa. Miten voisimme lähteä mukavuusalueeltamme johonkin uuteen - sinne mihin Jumala tahtoo meidät viedä. 

Kirjan loppupuolella on 1500-luvulla eläneen englantilaisen merikapteenin, Sir Francis Draken puhutteleva rukous. Tässä siitä vähän alkua: 

Disturb us, Lord, when we are too well pleased with ourselves, when our dreams have come true because we have dreamed too little, when we arrived safely because we sailed too close to the shore. 

Kirjan alaotsikko kuuluu: Because following Jesus was never ment to be safe. Nämä kolme Groeschelin opettamaa rukousta ovatkin melko vaarallisia. Lue - ja rukoile - jos uskallat! 

Zondervan 2020 
187 sivua 
Kannen suunnittelu: Stephen Cox 
Kansikuva: Public Domain Illustration 

P. S. Jos minulta kysytään, niin ehkä se riitti, kun nuorena rukoili tuon vaarallisen Break me -rukouksen. Nykyään riittää, kun rukoilee voimia kaiken sen kestämiseen, mitä elämä ihan pyytämättäkin tuo - tai ehkä ei ihan pyytämättä, vaan siksi, kun sitä tuli jo nuorena pyydettyä. 

6 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta... Mutta eri asia onkin sitten, mitä uskaltais rukoilla...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiinnostava ja puhutteleva kirja. Toivottavasti tämä suomennetaan. Mutta mitä uskaltaa rukoilla ja mitä ei, se on tosiaan toinen juttu! 😄

      Poista
  2. Kiitos esittelystä! Mukavaa on lukea kirjoituksia myös kristillisistä kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kristillisilläkin kirjoilla ja kirjabloggauksilla on omat lukijansa.

      Poista
  3. Kiinnostavan oloinen kirja, noita teemoja olen itsekin mielessäni pyöritellyt ja niiden kâsittelystä kiinnostunut kun vastaan tulee.

    Toisaalla on tullut vastaan ajatus, että se että rukoillessa ajatus lähtee harhailemaan voi kertoa ettemme ole ihan rehellisiä (itsellemmekään) siitä mitä rukoilemme. Että saattaa haluta rukoilla jotain kaunista ja ylevää mutta mielessä ovat lähempänä sitten kaikenlaiset arkipäiväiset ja banaalit aiheet, jolloin on ihan aiheellista sitten rukoilla arkipäiväisesti ja banaalisti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavia teemoja tässä kyllä on, itsekin olen juuri näitä aiheita pohtinut.

      Onneksi Jumalalle saa tosiaan olla rehellinen ja rukoilla ihan arkipäiväisesti ja banaalistikin! Ei tarvitse esittää mitään eikä yrittää olla väkisin ylevä. Kyllähän Jumalaa kiinnostavat ne meidän pienetkin asiamme. Yhdessä kirjassaan Groeschel muuten kyllä vitsaili siitäkin, kun joskus yritämme lähestyä Jumalaa turhan kaunopuheisesti, vaikka rukoilla saa ihan tavallisesti. Saatoin ehkä jakaa senkin täällä blogissa, jos en väärin muista.

      Poista