Tuula Salmi: Kansakunnan lesket

 

Tämä kiinnostava kirja kertoo suomalaisten sotaleskien kokemuksista, aiheesta, josta en ollut ennen lukenut. Sattumalta kerran löysin tällaisen kirjan divarista. Olen kuullut paljon sotaorpoudesta äidiltäni ja tädiltäni, mutta mummoni kokemuksia sotaleskeydestä tai yhtään mistään en ehtinyt koskaan kysellä. Olin hänen kuollessaan vasta yhdeksänvuotias, ja muutenkin häntä näki aika harvoin, kun asuimme eri paikkakunnilla. Eivätkä sotalesket ehkä vielä puhuneet näistä asioista niin paljon kuin sotaorvot ovat myöhemmin alkaneet puhua. 

Radiotoimittaja Tuula Salmi on haastatellut tätä vuonna 1986 ilmestynyttä kirjaansa varten useita sotaleskiä. Kirjassa käsitellään eri aihepiirejä: aluksi Tuula Salmi kertoo aiheesta yleistä tietoa, minkä jälkeen on aina muutaman sotalesken kokemuksia siihen liittyen. 

Kirja käsitteleekin sotaleskeyttä monipuolisesti eri näkökulmista. Miltä tuntui saada musertava suru-uutinen? Jotkut näkivät myös enneunia ja saivat aavistuksia puolison kuolemasta; näistäkin yksi luku kertoo. Millaista oli olla erilainen leski? Millaisia olivat lasten eli sotaorpojen kokemukset? Miten tultiin toimeen? Osa sotaleskistä meni uusiin naimisiin; millaisia olivat uudet liitot? 

Kyllä tästä kirjasta oppi paljon uutta. Mitä erilaisimpia tragedioita ovat sotalesket käyneet elämässään läpi. Kaikkien kohdalla ei riittänyt se, että puoliso kuoli, vaan he saattoivat menettää kotinsakin, jos esimerkiksi joutuivat evakkoon. Erään lesken hänen anoppinsa ajoi pois kotoa: sinä et kuulu enää tänne. Lapissa jouduttiin palaamaan sodan jälkeen poltetun kodin raunioille ja aloittamaan kaikki nollasta. Joidenkin naisten puolisot katosivat rintamalla; heille oli raskasta musertava epätietoisuus siitä, mitä miehelle oli tapahtunut, eikä heillä ollut edes hautaa suremista varten niin kuin muilla. 

Ihmisten asenteet saattoivat myös olla ikäviä. Sotalesken eläkettä kadehdittiin, vaikka sillä ei edes tullut toimeen. Koska sodan jälkeen vapaita miehiä oli vähän, vaimot epäilivät sotaleskien vievän heidän miehensä. Yhteiskunta odotti, että lesket olisivat menneet uusiin naimisiin, ettei heille olisi tarvinnut maksaa eläkettä loputtomiin, mutta kuitenkin yleinen ilmapiiri oli, että sotalesken olisi pitänyt jäädä vaalimaan kaatuneen puolisonsa muistoa ikuisiksi ajoiksi. 

Koska heidän leskeytensä aiheutui yhteiskunnan kannalta merkittäväksi määritellystä tapahtumasta, sankarikuolemasta, heidät korotettiin eräänlaiseen kansakunnan lesken asemaan. Sen mukaan leskelle sopi vain sankarivainajan muiston vaaliminen. 

Kuitenkin sotalesket olivat enimmäkseen alle 40-vuotiaita naisia, joista monilla oli pienet lapset ja elämä edessä. Heidän olisi sitten pitänyt jäädä yksinhuoltajiksi ja selibaattiin loppuiäkseen. 

Niillä, joilla oli lapsia, oli valtava työmäärä, kun piti yksin elättää perheensä - ja mihin laittaa lapset siksi aikaa, kun oli töissä? Toisaalta he kuitenkin surivat niitä, joille ei jäänyt edes lapsia, koska olivathan nämä muisto edesmenneestä rakastetusta. 

Kirjan viimeisessä luvussa, Näkemiin Rakkaani näkemiin, on erään nuorenparin kirjeenvaihtoa sodan ajalta. He ehtivät olla naimisissa vain reilun kuukauden ennen miehen kaatumista. Vaimo odotti lasta. On järkyttävää lukea miehen viimeinen, kesken jäänyt kirjeen aloitus; kirjepaperi oli veren tahrima. 

Näitä raskaita kohtaloita lukiessaan sitä miettii, miten sotalesket selvisivätkin tuosta kaikesta. Mutta oli vain pakko jaksaa. Jossain kohdassa kyllä mainitaan, että oli niitäkin, jotka eivät jaksaneet ja päättivät päivänsä. 

Moni koki varmaan samoin kuin Aili Sihvola, joka kertoo: 

Silloin ei juuri muuta jaksanutkaan kuin työnsä tehdä ja sitten nukkumaan. Työ oli myös pelastus. Kun oli aamusta iltaan työtä, joka sitoi ja jota oli pakko tehdä, ei jäänyt aikaa surra omaa tilaansa. Monta kertaa tuli tietysti masennuskausia, tuntui ettei enää jaksa. Mutta kun näki taas lapsensa, tiesi, että täytyi jaksaa. 

Tämä aihe tuli lähelle, kun mietin omaa äitiäni ja hänen äitiään. Kirja auttoi minua ymmärtämään, mitä kaikkea mummoni on saattanut kokea. Mutta vaikka aihe ei tulisi yhtä lähelle, Kansakunnan lesket on kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle hyvin koskettava, pysäyttävä ja silmiä avaava lukuelämys. 

Kustannusosakeyhtiö Tammi 1986 

211 sivua 

Päällys: Markku Bussman