Väsyneenä oli ihanaa lukea tällaista kirjaa, joka on kooltaan pieni ja sisältää lyhyitä tekstejä, toisin sanoen hartauskirjoituksia. Väsyneen mieltä hoitaa jo tuo kirjan nimi Isä jaksaa. Taivaan Isä nimittäin! Hän jaksaa silloinkin, kun me emme jaksa.
Lasse Nikkarikoski on pastori, joka on saanut ideoita näihin hartauskirjoituksiinsa monissa arjen tilanteissa sekä kotona että kodin ulkopuolella. Moni teksti lähtee liikkeelle joko omien lasten tai joskus muidenkin lasten sattuvista sanomisista. Yksi on Nikkarikosken omastakin suusta, kun hänen lapsuudessaan uusi naapuri oli kysynyt hänen nimeään, mihin hän oli äidin kertoman mukaan vastannut: "Mää oon vain Nikkarikoski." Tämän pohjalta syntyi luku Mää oon vain, joka kertoo siitä, ettemme me ole mitään "vain", vaan Jumalalle rakkaita ja kallisarvoisia.
Monissa kirjoituksissa on puhuttelevia oivalluksia. Esimerkiksi: perheen tytär harrasti ratsastusta, ja äiti yritti saada hänet vaihtamaan ponista hevoseen, mutta tytär ei millään suostunut. Kun äiti vieläkin ihmetteli tätä, tytär kysyi: "Vaihtasikko sää sitte isän?" Tämän kautta Nikkarikoski pääsee kertomaan, miten Jumala rakastaa meitä niin paljon, että hän ei meitä vaihtaisi.
Ei, Jumala ei sinua vaihda, koska Jumala rakastaa juuri sinua ja kutsuu sinua Vapahtajansa ristin juurelle. Jumalan rakkaus on allekirjoitettu Vapahtajamme verellä. Se allekirjoitus pitää. Kun joudut epäilyksen äärelle, muista silloin: Jumala ei sinua, rakastamaansa, vaihda. Ei vaihda - sen Jeesuksen risti todistaa.
Kirjan tekstit julistavatkin uudestaan ja uudestaan Jumalan armoa ja rakkautta. Niissä on suurta lepoa ja turvallisuutta.
Turvallisuutta on siinäkin kirjoituksessa, jossa Nikkarikoski kertoo olleensa Lapissa ja oikaisseensa ystävien luota takaisin mökille järven jään kautta, koska ystävät vakuuttivat vuosikymmenien kokemuksella, että kyllä jää jo kestää. Kuitenkin jää piti pimeydessä pelottavaa rutinaa, mutta takaisinkaan ei voinut enää kääntyä.
Ääntä oli kuunneltava, mutta pelätä ei tarvinnut. Sai nimittäin muistaa: "Kestää varmasti." Ne olivat kokeneiden sanoja. Sellaiset ihmiset puhuivat, jotka olivat vuosikymmenien aikana asian kokeneet. Ystävien sanaan uskalsi luottaa.
Kuinka usein elämän hiihtoladuilla rutiseekaan ja on pimeää. Aina ei näy valoa juuri nimeksikään. Uskaltaa kuitenkin vaeltaa, sillä meillä on vielä enemmän kuin ystävien sana. Meillä on Jumalan oma sana. Se on sana Kristuksen rististä. Se on sana siitä, että Jumala Vapahtajamme ristin tähden vie perille.
Rutiskoon, olkoon pimeää, mutta iloitaan samalla siitä, että perusta kestää. Isä on sen luvannut. Turvallisin mielin saamme kulkea kohti lepoa...
Teksteissä on mukana humoristisiakin tilanteita, kuten kertomus koulupojasta, jonka piti kirjoittaa taululle: Autuaita ovat rauhantekijät - mutta hän kirjoittikin: Autuaita ovat rahantekijät. Ja tien päällä Nikkarikoski ajoi Morris Minin perässä, jonka takalasissa luki isosti: MINUSTA TULEE ISONA MERSU. Kaikista näistä arjen huomioista syntyy puhuttelevia hartauskirjoituksia.
Ihanasti kirjan päättää luku Kiva, että oot kotona! Nuo sanat Nikkarikoski sai kuulla pojaltaan palattuaan matkalta kotiin. Hän kirjoittaa:
Kotona kaivataan. Sinua kaivataan - ei ketä tahansa, vaan sinua. Oletko muistanut sen? Raamatussa todetaan, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan. Se voidaan sanoa vaikkapa näinkin: Jumala tahtoo, että sinä olisit kerran perillä Taivaan kodissa, Hänen luonaan. Siellä sanotaan silloin: Kiva, että oot kotona. Sanotaan, koska olet kaivattu.
Isä jaksaa on pieni suuri hartauskirja, armollinen ja hoitava. Koska kirjoittaja on evankelisen herätysliikkeen pappi, jokaisen luvun lopussa on myös jokin aiheeseen sopiva Siionin Kanteleen laulun säkeistö.
SLEY-kirjat 1996
112 sivua
Kansi: Eeva Aaltio-Lumivuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti