The Fifth Pillar on kristillinen kirja, syyrialaisen Nabilin tarina. Useimpien kirjan henkilöiden nimet on kylläkin muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi; sitä tarina ei kerro, onko Nabilkaan oikeasti Nabil. Mutta todellisen henkilön elämästä tässä on kysymys.
Kirja kertoo ensin hiukan Nabilin vanhempien elämästä, sitten Nabilin lapsuudesta ja nuoruudesta. On kiinnostavaa lukea, millaista elämä Syyriassa on ollut silloin, kun siellä oli vielä rauha. Zeidan kertoo Syyrian monista eri etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä, myös äärimuslimeista ja tavallista elämää elävistä maltillisista muslimeista. Tekstissä tulee esiin sellaisia nimiä kuin Muslimiveljeskunta ja Baath-puolue.
Nabilin vanhemmat olivat tavallisia, rentoja nuoria, jotka rakastivat tanssia ja hauskanpitoa. Mutta lopulta erään lähisukulaisen vaikutuksesta heistä tuli hyvin tiukkoja muslimeja, jotka kasvattivat lapsiaan ankarasti. Nabilin veljeä Anwaria ihailtiin, koska hän suhtautui islamin uskoon niin vakavasti. Nabil oli mielestään itsekin ihan hyvä muslimi: hän rukoili, paastosi ja antoi almuja. Mutta hänen vanhemmilleen se ei riittänyt; Nabil oli heidän mielestään aivan liian maallistunut ja eli liian huoletonta elämää. Nabilia painostettiin jatkuvasti uskonasioilla, mikä herätti hänessä kapinamieltä. Uskonnosta tuli raskas suoritus ja vaatimus.
Koska Nabilista ei saatu tehtyä tarpeeksi vakavamielistä muslimia, perhe päätti lähettää hänet pyhiinvaellukselle Mekkaan. Siitä tulee kirjan nimi, The Fifth Pillar, joka viittaa islamin viidenteen peruspilariin, pyhiinvaellukseen. Vanhemmat luottivat, että pyhiinvaellus puhdistaisi Nabilin kaikista synneistään ja tekisi hänestä kunnon uskovaisen. Hän lähti Mekkaan muistaakseni vuonna 1976, jolloin hän oli 19-vuotias.
No, eihän Nabil siellä miksikään muuttunut. Myöhemmin, kun hän asui ja työskenteli Dubaissa, hän törmäsi kristinuskoon - ja hänen hengellinen matkansa johti lopulta siihen, että hänestä tuli kristitty. Nabil löysi uskon, jossa oli armo, lepo, rauha ja vapaus. Tämän jälkeen työnantaja antoi hänelle potkut ja oma perhe kielsi Nabilin, koska hän oli tuottanut heille häpeää, ja hänet uhattiin tappaa. Nabil ja hänen vaimonsa joutuivatkin pitkään etsimään turvapaikkaa eri maista. Se oli toivottoman tuntuinen prosessi, koska syyrialaista ei haluttu mihinkään maahan.
Nabilin tarina on kiinnostava ja puhutteleva. Erityisen rohkaisevaa oli lukea tuosta hänen epätoivoisesta turvapaikan hakemisestaan. Jos koskaan olet ollut tilanteessa, jossa kestokykysi on viety aivan äärirajoille ennen kuin Jumalan apu on tullut, Nabilin tarina rohkaisee siinä. Jumala piti hänestä huolta aina uudestaan, vaikka tilanne vaikutti monet kerrat täysin toivottomalta. Aivan viime hetkellä apu tuli, kun kaikki toivo oli jo menetetty. Nabil ja hänen vaimonsa oppivat löytämään turvan Jumalassa ja syntien anteeksiantamuksessa ulkoisista olosuhteista huolimatta.
Kirjan kirjoittanut David Zeidan on itse työskennellyt Lähi-idässä, joten se on hänelle tuttua seutua.
OM Publishing 1994 (1. painos 1993)
143 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti