tiistai 23. helmikuuta 2021

Zoya's Story - An Afghan Woman's Struggle for Freedom

 By Zoya with John Follain and Rita Cristofari 

Löysin tämän kirjan kerran kirjaston ota/jätä -korista. En kuitenkaan saanut sitä luettua pitkään aikaan, koska vaikka kirja kiinnosti minua, toisaalta myös pelkäsin miten rankka se voisi olla, kun kysymyksessä on Afganistan, talibanit ja kaikki niihin liittyvä. Onneksi aloin kuitenkin vihdoin lukea, koska Zoyan tarina oli todella kiinnostava. 

Zoya on kirjan päähenkilön peitenimi. Hän ei esiintynyt peitenimellä pelkästään kirjassa, vaan myös elävässä elämässä, koska hän oli mukana maanalaisessa järjestössä, joka taisteli naisten oikeuksien puolesta, ja se oli vaarallista työtä, josta saattoi joutua maksamaan omalla hengellään, jos jäi kiinni. 

Kirjan ilmestyessä vuonna 2002 Zoya oli vasta 23-vuotias, mutta mitä kaikkea hän olikaan jo kokenut. Maassa oli ainainen sotatila; Zoyan lapsuudessa Afganistan oli venäläisten miehittämä. Hänen vanhempansa tekivät kumpikin salaista työtä, josta ei Zoyalle kerrottu, mutta kahdeksanvuotiaana hän sai sitten tietää, että äiti oli mukana RAWA:ssa (Revolutionary Association of the Women of Afghanistan). Työ oli vaarallista ja muuttui entistä vaarallisemmaksi, kun Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista, ja äärimuslimit tulivat valtaan. 

Niin sitten kävikin, että kun Zoya oli vielä lapsi, hänen molemmat vanhempansa tapettiin. Tilanne Afganistanissa oli muutenkin käynyt entistä pahemmaksi, joten Zoya pakeni isoäitinsä kanssa Pakistaniin ja pääsi siellä RAWA:n ylläpitämään tyttökouluun, jossa tytöille opetettiin muun ohella naisten oikeuksiin liittyviä asioita. 

Kun Zoyan vanhemmat oli tapettu, hän vannoi itselleen, että kostaisi heidän kuolemansa: 

One night soon after their disappearance, I swore that I would avenge them, not only my parents but all those people who had been killed without anyone knowing where, how, or why they had died. I would not avenge them with a Kalashnikov but by fighting for the same cause Mother had fought for. 

Kun Zoya oli käynyt tarpeeksi pitkästi koulua Pakistanissa, hän pääsikin jatkamaan äitinsä taistelua RAWA:n työntekijänä. Hän levitti tietoa, teki matkoja Afganistaniin, kävi länsimaissa pitämässä puheita ja työskenteli myöhemmin afgaanipakolaisten leirillä Pakistanissa. Kaikki tämä 23 vuoden ikään mennessä. 

Ja kun talibanit nousivat valtaan Afganistanissa, kaikki järjestön työntekijät joutuivat tietysti heidän tappolistalleen, joten työ oli entistä vaarallisempaa. Mitä talibaneihin tulee, kyllä kirjassa todella kerrottiin myös niistä heidän julmuuksistaan, joita pelkäsin. Heidän tekemänsä hirveydet ylittävät ymmärryksen. Se kaikki on jotain niin käsittämätöntä ja järkyttävää, etteivät mitkään sanat riitä sitä kuvaamaan. 

Joka tapauksessa Zoya's Story oli todella antoisa lukuelämys, varsinkin koska se kuvasi taistelua Afganistanin naisten oikeuksien puolesta. Jos löydät tämän kirjan jostain, niin kannattaa tutustua! 

Itse jäin miettimään, että mitähän Zoyalle ja tuolle järjestölle nykyään kuuluu, mutta ainakaan vielä en jaksanut googlailla. 

Kirjaa oli muuten miellyttävä lukea, koska siinä on harva riviväli ja mukavan kokoinen fontti. Ainakin itse koen tiheän rivivälin ja pienen fontin tosi rasittavana luettavana. Kiinnostava yksityiskohta kirjassa on, että se on painettu happovapaalle paperille. 

William Morrow / HarperCollins Publishers 2002 
239 sivua 
Kannen suunnittelu Michelle Caplan 
Kannen kuva Nick Cornish/Sunday Times, London 

4 kommenttia:

  1. Tiheään ladottu teksti on tosiaan tuskallista luettavaa! Omiin lukukokemuksiini taitto vaikuttaa tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sillä on tosi iso vaikutus lukukokemukseen. Kiinnostavakin kirja voi jäädä minulta lukematta, jos rivit ovat liian tiheässä. Jo sellaisen tekstin näkemisestä tulee uuvuttava tunne, että tästä en selviä :) Samoin silloin, kun ei ole kappalejakoa tai kappaleet ovat hirveän pitkiä, dialogia on vähän jne...

      Poista
  2. Vaikuttaa todella lukemisen arvoiselta kirjalta. Afganistanista en olekaan vielä lukenut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella lukemisen arvoinen kirja. Afganistanista kertovat myös Khaled Hosseinin upeat romaanit.

      Poista