Nelli Hietala: Varotoimia

 

Nelli Hietala kertoo saaneensa idean romaaniinsa Varotoimia käydessään vakuutusyhtiössä. Hän oli miettinyt, millainen olisi vakuutusmyyjä, joka pelkää ihan kaikkea. Näistä mietteistä sai alkunsa tämä hulvattoman hauska tarina, joka oli mukavaa kevennystä juuri nyt, kun en ole jaksanut lukea kovin paljon enkä varsinkaan mitään paksuja kirjoja. 

Taimi on kolmekymppinen kaupunkilaissinkku, ammatiltaan vakuutusneuvoja. Hän pelkää joka tilanteessa pahinta, elää varmistellen ja varautuu kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mitä voisi tapahtua. Hänen elämänsä on todellakin sarja varotoimia. 

Bussimatkoillakin Taimilla on tapana huolehtia kaikesta: hän kiinnittää turvavyön, paheksuu niitä jotka eivät kiinnitä, varmistaa ikkunan rikkomiseen hätätilassa tarkoitetun vasaran sijainnin ja niin edelleen.  

Nyt kun Taimi on bussissa matkalla kotiin ystävänsä luota, varotoimet pettävät ja kaikki menee niin pieleen kuin mennä voi. Ensin hänen viereensä tulee istumaan liian komea, maahanmuuttajan näköinen mies, josta ei voi tietää, mitä tämä aikoo. Sitten Taimin kohtaloksi koituu se, että hän on kerran nuorena jäänyt jumiin bussin ahtaaseen vessaan ja menee siksi pysähdyksen aikana käymään bussiaseman vessassa. Aikaa piti olla reilusti, mutta bussi lähteekin yllättäen ja jättää Taimin pulaan. Kaiken lisäksi hän joutuu siihen pulaan tuon tumman Samir-nimisen komistuksen kanssa. Tosin hän ei onnekseen pidä komeista miehistä. Mutta Taimi on kaukana kotoa, ja aamulla pitäisi ehtiä töihin. Mikä neuvoksi? 

- Eihän me nyt voida juoda kahvia! 

  - Miten niin ei? 

  - Me ollaan pulassa. 

  - Kuule, minä olen ollut pulassa. Tämä ei ole pula. 

  - Kolme euroa. 

  Myyjä puuttui keskusteluun äänensävyllä, josta väistämättä syntyi vaikutelma, että hänkin olisi ollut mielellään pulassa Samirin kanssa. Olihan mies pitkä, tumma ja epäilyttävän herkästi hymyilevä. 

Takakannen sanoin tästä alkaa Taimin varjellun elämän vaarallisin ja nolostuttavin, kerrassaan katastrofaalinen seikkailu. Miten hän selviytyy yön yli jossain maalla, keskellä ei mitään (omien sanojensa mukaan erämaassa), jossa ei ole hotelliakaan ja jossa metsät ovat täynnä susia, karhuja sekä hulluja metsästäjiä. Taimin mielestä nimittäin ihminen, joka pitää tappamista mukavana harrastuksena, on melko lailla epäilyttävä. Sellaisten naapuriksi hän nyt kauhukseen joutuu. 

Mitä kaikkea sitten tapahtuu, siitä voit itse lukea tästä riemastuttavasta kirjasta. Kohellusta on taatusti luvassa! Nelli Hietala kirjoittaa niin humoristisesti, että hymy huulessa luin tarinaa eteenpäin, ja aina välillä oli pakko nauraa ääneen. 

Oliko parempi törmätä puuhun ja puristua kuoliaaksi, litistyä renkaiden alle vai tulla susien syömäksi? Jos he ajaisivat kolarin ja Taimi olisi ainoa eloonjäänyt, hän ei ikinä osaisi täältä pois. Hän harhailisi itsensä näännyksiin, kaivaisi poteron ja joisi omaa virtsaansa henkensä pitimiksi... 

  Hetkinen... lunta! Täällähän oli lunta. Ei hänellä olisi hätäpäivää. Hän söisi lunta, jossa oli runsaasti ravitsevia pieneliöitä, kaivaisi toukkia puun kuoren alta, pilkkisi ahvenia ja paistaisi pettua nuotiolla. Kun hänet keväällä löydettäisiin jostakin hylätystä kesämökistä, hän olisi timmimpi kuin koskaan. 

Varotoimia oli ihana kevennys, joka nauratti minua siksikin, että olen itsekin sellainen varovainen varmistelija ja pahimman pelkääjä. Arvasin, että tästä aiheesta voisi saada aikaan herkullisen keitoksen, ja siinä Nelli Hietala on todella onnistunut. En ole aikoihin lukenut näin hauskaa kirjaa. Täytyy kyllä myöntää, että enimmäkseen tulee luettua aivan liian paljon vakavia kirjoja. Mutta onneksi joskus onnistuu löytämään tällaisenkin helmen! 

Karisto 2020 

167 sivua 

Kansi: Emmi Kyytsönen 

Kirjasta muualla: 

Jonnan lukunurkkaus 

Kirjakaapin avain 

Kirjavinkit 

Kirjahilla 

Annelin lukuvinkit