Heli Karjalainen: Aika on

 

Löysin tämän kirjan eilen kirpputorilta, ja kun oli kerrankin näin ohut kirja, lukaisin sen heti. Takakannesta kävi ilmi, että kirjassa pohditaan ihmisen elämää Saarnaajan kirjan kolmannen luvun pohjalta. Sitä sen sijaan ei kerrottu, että tämä onkin nuortenkirja, mutta kun aloin lukea, se kävi kyllä ilmi nopeasti. Mutta olihan tässä aikuisellekin jotain mietittävää. 

No, kun kustantajana on Lasten Keskus, olisihan voinut hiukan aavistella, mutta muistaakseni olen joskus lukenut Lasten Keskuksen kirjan, joka oli täysin aikuisille suunnattu, joten mistä näitä voi tietää. 

Joka tapauksessa Raamatussa Saarnaajan kirjan kolmas luku alkaa toteamuksella, että kaikella on määräaika, ja sitten seuraa pitkä luettelo siitä, millä kaikella on aikansa. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika on surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia - ja niin edelleen. 

Näistä jokaisesta kohdasta on tässä kirjassa oma lyhyt lukunsa: aukeaman ensimmäisellä sivulla on lyhyt pohdiskeleva teksti aiheesta ja toisella sivulla on siihen liittyvä runomuotoinen rukous. Osassa luvuista pohdinnat liittyvät selvästi nuoren elämään, kuten murrosikäisen ongelmiin vanhempiensa kanssa ja tulevaisuuteen liittyvien valintojen tekemisen vaikeuteen. Esimerkiksi eräässä kirjan rukouksessa käydään läpi sitä, miten nuori haluaisi joskus vain lentää heti ulos pesästä, ja sitten taas tuntematon vapaus ja vastuu pelottavatkin, ja tekee mieli palata lapsuuteen. 

Monet pohdinnat sopivat kyllä elämään yleensäkin, mutta ne on kirjoitettu niin yksinkertaisesti, että ne sopivat parhaiten ihmiselle, jolla ei vielä ole paljoa elämänkokemusta. Siis nuorelle. Kun ajattelen omaa nuoruuttani, olisin kyllä varmasti silloin pitänyt tästä kirjasta. Mutta kyllä tässä oli nytkin paljon hyvää ja ajatuksia herättävää, joten sopii kirja aikuisenkin käteen. 

Kirja käsittelee elämisen ihanuutta ja vaikeutta, ihmissuhteita, rakkautta. Toisaalta rakkauden kaipausta, toisaalta kuitenkin läheisyyden pelkoa. Suuttumista, riitoja, sopimista. Vanhasta luopumista, uuteen siirtymistä. Etsimistä ja epävarmuutta. Omana itsenään olemista. Iloa ja surua. Elämän kaikkia värejä. 

Muutamia lyhyitä otteita eri teksteistä: 

Joskus kuvittelu voi hetkeksi helpottaa oloa, mutta tulee aika jolloin vaikeudet täytyy kohdata kasvoista kasvoihin. 

Jos hetket ovat simpukoita, nauru on helmi simpukan sisällä. Se on lahja joka tulee yllättäen ja jonka voimme tallettaa itseemme. 

Etsiminen on meidän tehtävämme. Jumala vastaa, hän antaa meidän löytää silloin kun on löytämisen aika. 

Jokainen hetkemme pysyy meissä aina. Jokainen ihminen, jonka olemme kohdanneet, on meissä läsnä joka hetki. Me olemme sitä mitä olemme eläneet. 

On hyvä tietää, että Jumala näkee nekin syyt ja seuraukset, joihin me itse emme ylety. Hän itse sanoo meille: Rauhoitu. Minä hallitsen kokonaisuuden. Ota sinä osa, yksi hetki kerrallaan ja hyväksy se. Minä pidän huolen kokonaisuuden muodostamisesta. Sinä voit heittäytyä elämän varaan ja luottaa siihen että kaikella on aikansa. 

Ja vielä ote yhdestä rukouksesta (luvusta Aika on etsiä): 

Herra 

ethän anna minun väsyä 

olethan lähellä silloinkin 

     kun minä en sitä tiedä 

Joskus sinä olet 

     niin hiljaa 

ja minä kysyn yöltä 

     onko sinua lainkaan 

Ja hiljaisuus vastaa: 

     kuuntele 

minä saavun hiljaisin askelin. 

Lasten Keskus 1984, 4. painos 

63 sivua 

Kannen kuva: Porvoon museo, Seppo J. J. Sirkka