Anu Heiskanen (toim.): Kuntta - Ulkosuomalaisten antologia

 

Kuntta on ulkosuomalaisten antologia, josta en olisi koskaan kuullut, ellei yksi kirjan kirjoittajista olisi maailmalla asuva ystäväni. Kirja on ollut minulla lainassa jo monta kuukautta, enkä enää tajua, miten en saanut sitä luettua aikaisemmin, koska se osoittautui niin koukuttavaksi, että minun oli luettava se kertaistumalta läpi. 

Kunttahan tarkoittaa siirtovarvikkoa, ja sopii siksi hyvin kuvaamaan myös ulkosuomalaisia, jotka ovat irrottaneet juurensa kotimaan kamaralta ja siirtäneet itsensä jonnekin muualle. 

Antologiassa on mukana 34 ulkomailla pitkään asunutta suomalaista. He ovat asuneet yhteensä 40 maassa; moni on asunut useammassakin kuin yhdessä maassa. Muutamilla heistä kokemusta on myös Aasiasta, Afrikasta sekä Etelä-Amerikasta, mutta suuri osa kirjan tarinoista kertoo kuitenkin länsimaisesta elämänmenosta. 

Kirjassa on mukana hyvin monenlaisia tekstejä. Muun muistelemisen ja pohdiskelun ohella lukija pääsee maistelemaan runoja, novelleja ja kirjeitä. Mukaan on päässyt jopa muutamia suomalaissiirtolaisten kirjeitä 1900-luvun alusta. Kaiken kruunaa Englannissa asuvan Heta Lumsdenin elämänmakuinen radiokuunnelma Kesävierailu, jossa Suomessa asuva Riitta on kovin kateellinen ja katkera siitä, miten tohkeissaan vanhemmat ovat hänen Englannissa asuvan Liisa-siskonsa Suomen-vierailusta. "Ei tässä kuule mitään Englannin kuningatarta odoteta, (mutisee) vaikka kyllä se joskus siltä vaikuttaakin..." 

Kirjoituksissa on tunnelmia laidasta laitaan - kaikki elämän sävyt. On haikeutta, ikävää ja joskus suruakin, on iloa, huumoria ja koomisia huomioita. Monet kerrat sai jopa nauraa. Kuten vaikka norjalaiselle poikaystävälle, joka kehui tyttöystävän innolla leipomia karjalanpiirakoita melko vaisusti ja totesi: "Mutta ehkä niitä voisi vähän elävöittää täyttämällä piirakka riisipuuron sijasta nakkimuhennoksella?" Kyseinen tyttöystävä, Ulla-Maija Ahokas, toteaa: "En puhunut hänelle viikkoon." 

Tai kun ulkosuomalainen itsenäisyyspäivänä polttaa kahta kynttilää ikkunalla ja kuuntelee suuren juhlallisuuden vallassa Veteraanin iltahuutoa sekä Finlandia-hymniä. Seuraavana aamuna naapuri on oven takana osaaottavan näköisenä ja kysyy, kuka on kuollut, kertoo Irlannissa asuva Merja O'Connor. 

Kuntta ei olekaan kirja pelkästään ulkomailla asumisesta, vaan kaikesta siitä, mikä on suomalaista ja mikä tulee suomalaiselle entistä rakkaammaksi, kun hän asuu jossain muualla. Uusiin maihin kotiutumisen ohella kirja on täynnä Suomi-nostalgiaa ja Suomi-rakkautta. 

Kirjoittajat pohtivat identiteettiään ja sopeutumistaan. Jokaisella on ollut omanlainen historia myös näissä asioissa. Jotkut ovat sopeutuneet enemmän, toiset vähemmän; ovatpa jotkut lopulta palanneet Suomeenkin. USA:ssa asuva Anna Räisänen miettii: 

Voivatko sopeutuminen ja kaipuu kulkea käsi kädessä? En ole kieleltäni tai kokemuksiltani täysin ulkomaalainen, enkä ole myöskään kokonainen suomalainen, sillä 40 vuoden poissaolo on jättänyt jälkensä. En ole enää täydellinen missään maassa. 

Ecuadorissa asuva Joanna Sormunen puolestaan kertoo: 

Vuosien varrella elämäni on heilunut näiden kahden ääripään välillä. Välillä tuntuu, että olen vain yksi ecuadorilainen muiden joukossa. Kaikki ympärilläni ovat niin tottuneita minuun, etteivät enää näe gringaa, vaan pelkän Joannan, joka on yksi meistä. Ja sitten jokin asia rikkoo tuon kuvitelman täydellisestä assimilaatiosta. 

Oman lähipiirini ulkosuomalaisten kautta tämä aihe oli minulle erityisen kiinnostava, ja kuten sanottu, kirja oli todella mukaansatempaava lukuelämys. Avartava, koskettava, humoristinen - ja paljon muuta! Vain vähän pintaa pystyin tässä postauksessa jakamaan, mutta jos aihe kiinnostaa, Kuntta on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos. 

OK-kirja 2020 

220 sivua 

Kansikuva: Anne Gandolfo 

Taitto ja ulkoasu: Jouni Korkiasaari 

Kirjasta muualla mm. 

Lukihäirikkö 

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä 

Suomalaiset maailmalla 

Satokangas.fi 

Fin In Tirol