Patricia St. John: Until the day breaks...

Patricia St. John tunnetaan parhaiten kristillisistä nuortenkirjoistaan, joita minäkin luin 80-luvulla. Mutta on häneltä ilmestynyt jotain muutakin, ainakin tämä englantilaisen lähetystyöntekijä Lilias Trotterin elämäkerta. Tätä ei kai ole suomennettu, ei ainakaan minun tietääkseni. 

Lilias Trotter teki uraauurtavaa työtään Algeriassa vuosina 1888-1928 eli peräti 40 vuoden ajan. Hän oli taiteellisesti hyvin lahjakas ja olisi voinut saavuttaa mainetta sillä rintamalla, mutta valitsi toisin ja lähti lähetystyöhön. 

Lähetysjärjestö ei hyväksynyt Liliasta työntekijäkseen terveydellisistä syistä, joten hän lähti itsenäisesti muutaman muun naisen kanssa. Työntekijäjoukko kasvoi vähitellen vuosien varrella (miehiäkin tuli myöhemmin mukaan), eikä Liliaksen terveydessä tuntunut olevan mitään vikaa ennen kuin kolmena viimeisenä vuotena. Hän jaksoi muun muassa tehdä pitkiä, raskaita matkoja kauas aavikolle. 

Työ muslimien parissa ei ollut helppoa, mutta aina jotkut tulivat uskoonkin. Paljon jouduttiin kokemaan pimeyden voimien vastustusta, sisäistä ja ulkoista painostusta, erityisesti aina silloin, kun Jumala oli jotenkin siunannut ja kun työssä oli koettu voittoja. 

Monet uskoontulleet luopuivat uskosta ennemmin tai myöhemmin, koska heidän osansa ei ollut helppo. Niin kuin nykyäänkin muslimimaissa vainotaan kristittyjä, niin vainottiin myös silloin. Muutama nainen joutui perheenjäsentensä tappamaksikin. 

Mutta myös ihmeellistä Jumalan sanan janoa oli monilla. Kun naiset vierailivat aavikolla, heidän jakamansa kirjallisuus meni kuin kuumille kiville: 

The men, everywhere in the desert, were eager for books. "I am reading and reading", one man said. "We are all reading; we have never had these books before." 

Tästä oli ihanaa lukea; se muistutti minua kaukaisesta kesästä, jolloin olin OM:n tiimin kanssa eräässä satamassa jakamassa kirjallisuutta kesälomalle matkustaville pohjoisafrikkalaisille. Siellä oli valtavat autojonot, ihmiset joutuivat odottamaan tuntikausia ja olivat yllättävän ilahtuneita saadessaan luettavaa, vaikka se oli kristillistä. Monet juoksivat meidän luoksemme saadakseen itselleenkin luettavaa, kun näkivät toisten saavan. Se oli kesä, jona katselimme Marokon vuoria Gibraltarinsalmen yli... ja kesä, jona myös ostin tämän kirjan. 

Vaikka työ oli vaikeaa, Lilias ja hänen työtoverinsa saivat vuosien varrella kokea myös paljon Jumalan siunausta, ja läpimurtojakin tuli. Olin yllättynyt tästä, koska alkaessani lukea kirjaa ajattelin jotenkin, ettei siellä varmaan tapahtunut yhtään mitään koko neljänkymmenen vuoden aikana... 

Kirjassa on mukana paljon otteita Liliaksen päiväkirjasta, joka tuntuu olevan täynnä hyvin syvällistä hengellistä pohdintaa. Näistä hänen pohdiskeluistaan lukijakin saa paljon siunausta itselleen. Erään kerran Lilias oli matkustanut muulilla vuoristossa ja huomannut muulien olevan omassa elementissään jyrkillä, vaarallisilla poluilla, mutta tasaisella maalla ne kompastelivat. Lilias toteaa: 

It is because creatures of the mountain are so at home in difficult places that they are the easiest of any to them. Praise God that our Beloved finds difficulties the most natural places in which to act... the easiest way of approach to our souls. 

Kirjassa on myös kiinnostavaa Algerian kuvausta. Siinä ollaan pääkaupunki Algerissa ja sen lisäksi muun muassa aavikolla, Marokon rajan suunnalla ja Kabylian vuoristossa. Olin lukenut tämän kirjan joskus silloin kauan sitten ja unohtanut jo kaiken, joten oli ilo tehdä nyt pitkästä aikaa tällainenkin nojatuolimatka Algeriaan. Tärkeintä oli kuitenkin se, että kirja oli hengellisessä mielessä erittäin siunattu lukuelämys ainakin minulle. 

Lopussa on myös lyhyt luku Algeria today, mutta sen tiedot ovat tietenkin nyt jo 30 vuoden takaa. 

Patricia St. John itse työskenteli 27 vuotta samalla alueella, käsittääkseni Marokossa, joten Pohjois-Afrikka on hänelle tuttua seutua. 

OM Publishing 1990 

223 sivua