Kirsikka Myllyrinne muutti perheineen Kyprokselle miehen työn perässä. Kirjassaan Myllyrinne kertoo, millaista on elää vieraassa kulttuurissa ulkosuomalaisena ja tuntea itsensä kielellisesti ja kulttuurillisesti viisivuotiaaksi. Miten paljon uuteen kulttuuriin pitää sopeutua, minkä verran voi pysyä omana suomalaisena itsenään? Pääseekö ulkopuolisuuden tunteesta koskaan eroon? Entä millainen maa on Kypros, millaisia ovat kyproslaiset?
Happamat sitruunat on kiinnostava oppitunti ja nojatuolimatka samassa paketissa. Se kertoo ulospäinsuuntautuneista kyproslaisista, jotka kaikessa sosiaalisuudessaan eivät kuitenkaan kutsu kotiinsa hyvänpäiväntuttuja, vaan ovat hyvin perhe- ja sukukeskeisiä. Nainen on perinteisesti kotiäiti. Joka paikkaan mennään autolla, ja kävelevää sekä juoksevaa suomalaista ihmetellään. Perheessä voi muistaakseni olla yhtä monta autoa kuin on perheenjäseniäkin.
Jos introvertti suomalainen ei ole juttutuulella, ei kannata lähteä kahvilaan, ei edes Nikosiassa, sillä vaikka se on pääkaupunki, elämä on sielläkin hyvin pikkukaupunkimaista. Omaa rauhaa löytyy onneksi luonnon helmasta: Kyprokselta löytyy satoja kilometrejä luontopolkuja, joilla ei välttämättä törmää kehenkään. Suomalainen metsään menijä nauttii.
Kirsikka Myllyrinne harrastaa juoksemista, josta hän kertookin kirjassa paljon. Juostessa pääsee irrottautumaan ulkopuolisuuden kokemuksista ja muista arjen huolista. Kirja sopii urheilusta kiinnostuneille, koska juoksemisen lisäksi Myllyrinne kertoo hiukan myös esikoisensa jalkapalloharrastuksesta.
Kirja kertoo myös esimerkiksi jaetun Kyproksen etnisistä jännitteistä ja Turkin hyökkäyksestä saarelle vuonna 1974. Se kuvaa paikallista itsenäisyyspäivän viettoa ja kertoo muutamista kyproslaisille tärkeistä henkilöistä: eräästä urheilusankarista sekä Kyproksen viimeisestä kuningattaresta, joka oli kotoisin Venetsiasta.
Kirjallisuusihmisille erityisen kiinnostava luku on kirjan lopussa, jossa Myllyrinne pohtii kyproslaista kirjallisuutta.
Itselleni herkkua oli erityisesti kaikki luonnon ja ympäristön kuvaus. Kypros vaikuttaa olevan kaunis maa, jossa mielellään kävisi, vaikka ulkosuomalaiseksi en itse jaksaisi ryhtyä (nuorena minäkin olin kyllä kovasti lähdössä maailmalle, mutta se oli silloin). Hatunnosto kaikille niille, jotka jaksavat taistella vieraan kielen ja kulttuurin kiemuroiden parissa!
On hypättävä tuntemattomaan veteen. Polku ja kahvikupillinen kerrallaan tunnen juurtuvani tänne saarelle. Hitaasti, kuten auringon varjo siirtyy helteen valtaamalla aukiolla. Voiko minulla olla kaksi kotia? Nämä historialliset rauniot, venetsialaisten ajan akveduktit, pienet, kuluneet kahvilat keikkuvine pöytineen ja vesilaseineen, vuoristokylien akvamariinin siniset ikkunaluukut, ranta auringonnousun hetkellä, sirittävät kaskaat helleillassa - näissä on jo häivähdys tuttua maisemaa. Voiko juurtumiseni saarelle tapahtua salaa? Yksi kreikan sana kerrallaan?
Avain 2020
181 sivua
Kansi: Emmi Kyytsönen
Kirjasta muualla:
Kivan oloinen kirja. Olen käynyt kerran Kyproksella. Kaunista ja kuumaa.
VastaaPoista40-asteisia tunnelmia oli tässä kirjassakin - ja talvella paleltiin kylmissä taloissa. Tämä oli hyvä lukuelämys, Kypros alkoi kiinnostaa. Itse en ole koskaan käynyt siellä.
PoistaTämä vaikuttaa kiintoisalta kirjalta. Toisten muuttolintujen kokemuksista on kiva lukea. Kyproksella en ole käynyt, mutta sen historiasta olen pintaraapaisun verran lukenut.
VastaaPoistaVarmasti on sinulle erityisen kiinnostavaa luettavaa. Minuakin nämä ulkosuomalaisten kokemukset kiinnostavat, koska nuorena halusin itsekin muuttaa ulkomaille, ja mm. siskoni ja eräs ystäväni ovat asuneet jo puolet elämästään ulkomailla.
PoistaKiintoisa avaus! Kypros on kaunis saari, eivätkä siellä tosiaankaan sitruunat saati ihmiset ole happamia!
VastaaPoistaKävimme parikymmentä vuotta sitten ensin rantalomalla Fig Tree Bayssa ja ihastuimme oitis maahan sen verran, että kolmena talvena vietimme tammi-helmikuussa 7 viikon siivut Larnakassa ja autoillen ympäri saaren eteläosan. Varsinkin keski-ikäinen ja nuorempi polvi puhuu englantia, ihmiset ovat seurallisia ja kutsuipa yksi suloinen mummi meidät torilla "rupateltuamme" (hän kreikkaa - me englantia) viittilöiden kotiinsakin kahville...
No mutta sinullehan Kypros on tuttu paikka! Ja nähtävästi joku turisti voidaan jopa kutsua kotiin kahville :) Suosittelen sinulle lämpimästi tätä kirjaa. Löydät sieltä varmasti paljon kiinnostavaa, kun maa on tullut noinkin tutuksi.
Poista