Tahmima Anam: The Good Muslim

He approaches her. "I've been praying." 

  "For what?" She is reading the Observer. 

  "Not for anything. Just praying." 

  "Please, Bhayia", she says, "don't start talking religious mumbo-jumbo, we won't recognise you any more." She turns her attention away, folding her newspaper to the classified ads. 

  "But that is what prayer is. It is the abandonment of all other thoughts, all other pursuits." 

Bangladeshilaissyntyisen Tahmima Anamin romaani The Good Muslim on jatkoa Kulta-ajalle, jonka luin muutama kuukausi sitten. Kysymyksessä on trilogia, josta vain ensimmäinen osa on suomennettu. 

Kulta-aika kertoi Bangladeshin itsenäistymissodan ajasta dhakalaisen Rehanan, hänen poikansa Sohailin ja tyttärensä Mayan näkökulmasta. Tai no, lähinnä näkökulma taisi olla Rehanan, jonka kaikkensa uhraava äidinrakkaus jäi kirjasta päällimmäiseksi mieleen. 

The Good Muslim puolestaan kertoo Sohailista ja Mayasta. Sota on ohi ja Bangladesh on saavuttanut itsenäisyytensä. Sohail kuitenkin palaa sodasta muuttuneena miehenä. Ennen niin iloinen nuori mies on muuttunut synkäksi ja sulkeutuneeksi. Maya ei enää tunne veljeään, varsinkin kun tämä hylkää koko entisen elämänsä ja ryhtyy tiukaksi muslimiksi. Sohail kasvattaa parran, alkaa pukeutua valkoiseen kaapuun, polttaa kirjansa eikä enää halua olla tekemisissä entisten ystäviensä kanssa. Perheestäänkään hän ei tunnu paljoa välittävän. Hän kerää ympärilleen hartaan muslimiyhteisön, joille pitää saarnoja. Kaikki normaalitkin elämään kuuluvat asiat ovat äkkiä pahoja ja kiellettyjä. 

Maya ei kestä tätä ja lähtee vuosiksi kauas pois kotoa. Hän työskentelee lääkärinä pienessä kylässä, mutta kun Sohailin tiukka muslimivaimo kuolee, Maya palaa kotiin. Hän järkyttyy tavatessaan pienen veljenpoikansa Zaidin, joka näyttää olevan aivan heitteillä. Pojan ei anneta käydä käydä koulua, hän ei osaa edes aakkosia, hän varastaa ja valehtelee. Sohailia ei juuri näy kotona. Yläkerrassa kokoontuu muslimiyhteisön naisia, jotka ovat kasvattavinaan Zaidia, mutta eivät kai tee muuta kuin lukevat hänelle Koraania. 

Maya suree veljensä menetystä; ovathan he kaksi olleet lapsena ja nuorena erottamattomat. Eikö ole mitään keinoa palata entiseen, saada veljeä takaisin, saada häneen jälleen yhteys? Entä miten Zaidia voisi auttaa? Mayalla riittää huolta myös heidän äidistään Rehanasta. 

Tahmima Anam vie lukijaa vuorotellen 70-luvun alkuvuosiin, sodanjälkeiseen aikaan, ja 80-luvulle, jolloin Maya palaa vuosien jälkeen kotiin Dhakaan. Maya itse on hyvin itsenäinen nainen, joka ei edes halua mennä naimisiin, koska siitä ei seuraa naiselle kuin harmia. Uskonto on hänen, hänen ystäviensä ja Sohailin entisten ystävien elämässä sivuseikka, joten heidän on todella vaikea ymmärtää Sohailin mustavalkoisia asenteita. 

Tarinaa kerrotaan Mayan näkökulmasta, mutta toki Sohailinkin sisimmän tuntoja hiukan avataan. Sodassa tunne-elämältään haavoittunut mies pakenee äärimmäiseen uskonnollisuuteen, koska kokee sillä sovittavansa tekemänsä vääryyden. 

Kirja ei kerro enää sota-ajasta, mutta sota on kuitenkin sen sivuilla läsnä, koska Sohail ja muutkin kantavat sisällään omia sotatraumojaan. Siksi tämän postauksen tunnisteissakin on mukana myös sota. 

Samalla kun The Good Muslim käsittelee hyvin kipeitä aiheita, se myös kuvaa dhakalaisten tavallista arkea, johon oli kiinnostavaa päästä uppoutumaan. 

Canongate Books Ltd 2011, lukemani pokkari 2012 

297 sivua 

Kannen suunnittelu Rafaela Romaya / Canongate Art Dept. 

Kuva Daniela Terrazzini