Lassi Nummen Olemassa toisillemme -nimisessä kokoelmassa on paljon runoja, joissa tosiaan ollaan olemassa toisillemme. Näitä ovat runot rakkaudesta, parisuhteesta ja lapsenlapsista. Lisäksi Nummi pohtii esimerkiksi kirjoittamista kiinnostavassa runossa Sateen sanat. Siinä hän leikittelee sillä, kirjoittaisiko runonsa näin vai näin. Miten sanansa asettelisi? Mukana on myös muutamia runoja, jotka sopivat luettaviksi juuri näin marras-joulukuussa. Joissakin niistä marras-joulukuu mainitaankin.
Kokoelman ensimmäinen runo Sarastaa. Tai oikeastaan ei paljasta ajankohtaa, mutta tähän marras-joulukuun harmauteen sekin sopii paremmin kuin hyvin, kun runoilija pyytää:
Anna minulle tämä päivä.
Tai
jos se on hyvin harmaa
ota se pois. Anna tilalle
tähtikirkas yö.
Runossa Ja joulukuu, yhä Nummi kirjoittaa:
Pimeää. Hiljaista. Ja sitten
mustarastas.
On siis tullut kevät
talven keskelle.
Kuoleman kevät? Elämän?
Pimeyden kohdussa me odotamme
syntymän hetkeä.
Kirjan rakkausrunot käsittelevät lämpimästi vanhenevan pariskunnan keskinäistä rakkautta. Kummallakin on jo omat vaivansa, ja kuunnellessaan Bachia kirjoittaja tulee surulliseksi, koska hän tietää, että joskus toinen heistä kuolee ja toinen jää yksin. Hän toivoo, että saisi itse kuolla ensimmäisenä.
Bachia on myös runossa Adagio, Bach. Tällaiset lyhyet, herkät runot osuvat ja uppoavat minuun:
Sinun kasvoillesi
tämä melodia
ankara, hellä.
Sakramentti
huulillamme:
suru ja ilo, kaipaus,
elämä.
Lapsenlapsista ja isovanhemmuudesta kertovia runoja on paljon, alkaen siitä kun vauva on vasta kohdussa, syntymätön, mutta jo olemassa. Pikkulasten elämästä, touhuista ja sanomisista Nummi kirjoittaa humoristisesti, kuten seuraavassa otteessa runosta Isonsiskon mietteitä:
Pikkusiskoa pitää suojella ja opettaa. Jos se ottaa
minun tavaroitani
se pitää työntää nurin. Sillä tavalla se oppii
ja siitäkin tulee iso tyttö.
Erityisesti vanheneville pariskunnille ja isovanhemmille tällä kirjalla on siis paljon annettavaa. Mutta myös kenelle tahansa, joka haluaa lukea rakkausrunoja tai runoja pienistä lapsista. Ja hiukan jotain muutakin kokoelmasta tosiaan löytyi, kuten noita marras-joulukuun tunnelmia.
Otava 2003
182 sivua
Kannen suunnittelu Päivi Puustinen
Minulla nököttää hyllyssä Nummen Runon ja meren aallot, jonka paksuutta olen pelännyt. Nyt ei pelota enää niin paljon, koska ainakin esiin nostamasi runot ovat hyviä!
VastaaPoistaRohkeasti lukemaan vain! Nummella on paljon hyviä runoja, joten itse aion ehdottomasti jatkaa häneen tutustumista. Vasta pari kirjaa olen häneltä lukenut.
PoistaNummi on jotenkin kotaisan lämmin. Villainen. Oisko miespuolinen Eeva Kilpi? :)
VastaaPoistaLämmin ja villainen ovat kyllä kuvaavia sanoja. Ehkä hyvinkin voi verrata Eeva Kilpeen.
PoistaLassi Nummi ja Eeva Kilpi ovat kulkeneet pitkään matkassani. Molemmat ovat lämminhenkisiä ja elämääymmärtäväisiä runoilijoita, joten hikkaj:n kommentti on mieluusti allekirjoitettavissa:)
VastaaPoistaNäin vanhemman pariskunnan toisena onnekkaana osapuolena ja viisinkertaisena mummina: Kirjarakkautta, painokas kyllä, näin on!
Hienoja runoilijoita ovat minustakin molemmat. Ja sinullehan mummina juuri tämän kirjan runot sopivatkin erityisen hyvin!
Poista