Heli Karhumäki: Tahdon, tahdon

 Yhdeksän tositarinaa avioliiton tyynistä ja myrskyistä 

Lukulistallani on ollut kolme oman hyllyn Tahdon-alkuista avioliittokirjaa, joista ensimmäisen, Saara Karppisen kirjan Tahdon, luinkin jo syksyllä. Siinä kuusi avioparia kertoi avioliittonsa myötä- ja vastoinkäymisistä. 

Nyt vuorossa on siis Tahdon, tahdon. Heli Karhumäen teoksessa on sama idea kuin Karppisella, mutta aviopareja on tässä peräti yhdeksän. Hyvin monenlaisiin elämäntarinoihin pääseekin tutustumaan tämän kirjan äärellä. On ollut puhumattomuutta, riitoja, toisen puolison pitkiä poissaoloja työmatkojen takia, rahahuolia, konkursseja, uskottomuutta ja vastuuttomuutta. Eräs puoliso omistautui Jumalan valtakunnan työlle niin, että puoliso ja perhe jäivät sivuseikaksi. Erästä naista varoitettiin ottamasta sokeaa miestä, mutta hänpä otti. 

Dramaattisimmillaan ongelmat saattoivat olla sellaisia kuin eräällä parilla, joka erosi, mutta meni myöhemmin uudestaan naimisiin. Uudesta liitosta tuli paljon ensimmäistä parempi. He molemmat olivat erossa ollessaan tulleet uskoon. Kristillisestä uskostaan tässä kirjassa kertovat kaikki muutkin avioparit; onhan kysymyksessä kristillinen kirja. 

Toinen aviopari oli vuosien ajan avioeron partaalla, ja kun he olivat jo vuosia käyneet avioliittoleireillä ja saaneet suhdettaan parannettua, mies vasta uskaltautui paljastamaan synkän salaisuutensa. Se ei ollutkaan mikään pikkujuttu. Tästäkin kuitenkin päästiin yli. 

Jokaisella pariskunnalla on myös omat luonne-eronsa; erilaisia ihmisiä kun olemme kaikki. Näissä luonteiden ja elämäntapojen eroavaisuuksissa riittääkin aina sovittelemista. 

Yksi kirjan henkilöistä kertoo tarinansa aivan yksin. Hän on nimittäin jo leski ja muistelee avioliittoaan syöpään kuolleen vaimonsa kanssa. 

Rohkaisevaa tässäkin kirjassa oli nähdä, miten erilaiset avioparit olivat löytäneet keinoja ratkoa ongelmiaan ja miten heidän suhteensa oli ajan mittaan muuttunut yhä paremmaksi. Jopa kaikkein rankimpia ongelmia keskenään läpikäyneet parit olivat nyt tyytyväisiä suhteeseensa. Myös sisäistä eheytymistä oli koettu; erityisesti jäi mieleeni vastuuton hulivilimies, joka alkoi lopulta vuosien jälkeen työstää ongelmiaan ja kasvoi vastuulliseksi aikuiseksi.  

Loppuun ajatus juuri tämän miehen puolisolta - vaikeiden aikojen keskeltä: 

Synkkä hetki yön pimeydessä ei kuitenkaan ollut aivan toivoton. Anneli tunsi, ettei ollut yksin. 

  - Minua helpotti ajatus, että Jumala näkee tämän kaiken. Vaikka tiukimpina hetkinä olinkin kapinoinut Jumalaa vastaan, tunsin vahvasti, että minun paikkani on tässä avioliitossa ja että Jumala hoitaa minua siinä. 

Kirja on myös ulkoasultaan upea; siinä on valokuvia henkilöiden elämästä ja - mikä ihastuttavinta - myös jokaisen avioparin hääkuva. 

Perussanoma Oy 2002 

237 sivua 

Kansi Tintti Pesonen 

Kuvat Studio Avanteca Oy ja kotiarkistot 

P. S. Se kolmas Tahdon-kirja hyllyssäni on Rob Parsonsin Tahdon rakastaa - Kaikesta huolimatta (Päivä Oy 1995). Jossain vaiheessa aion lukea myös sen.