Maria Lang: Kahdeksastoista Lucia-neito

Suomentanut Elsemaj Hurmerinta 

Hyvää huomenta taloon 

Nyt isäntä ja emäntä. 

Tässä tulee Lucia. 

Hän lähestyy vuodetta päin 

Teille kahvia tarjoopi näin. 

Juokaatte terveydeksenne 

Mitä Lucia on teille tuonut. 

Nyt kun Lucian päivä lähestyy, tämä Maria Langin 60-luvulla ilmestynyt dekkari oli oikein ajankohtainen, vaikka suurimmalle osalle meistä suomalaisista Lucia onkin melko etäinen hahmo. Mutta varsin kiinnostavan ja jännittävän tarinan Lang on keittänyt kokoon tästä aiheesta. Talvisessa Tukholmassa oli mukava seikkailla. 

Joulukuun 13. päivän aamuna lukemattomat Luciat kansoittavat Tukholman kadut matkallaan viemään aamuglögejä suoraan tuntemiensa henkilöiden makuuhuoneisiin. Kirja kuvaakin aluksi useita erilaisia Lucian aamun kohtaamisia. 

Eräitäkin koulukaveruksia on peräti seitsemäntoista, ja he vierailevat miesopettajansa luona, jonka mielellään yllättäisivät pyjamassa, mutta tämä onkin kuullut heidän aikeistaan ja on jo valmiiksi pukeutuneena heitä odottamassa. 

Mutta entä se kahdeksastoista Lucia? Lääkäri Staffan Palmin ja hänen vaimonsa makuuhuoneeseen ilmestyy yllättäen aivan tuntematon Lucia, joka ei laula eikä puhu, vaan tarjoaa vain kahvinsa ja glöginsä. Molemmat luulevat puolison kutsuneen tuon Lucian, mutta vasta hänen lähdettyään selviää, ettei kumpikaan tuntenut häntä. 

Margot, joka on kova juomaan, on innoissaan juonut molemmat Lucian tuomat glögit. Kun sitten Staffan palaa kylpyhuoneesta, hän löytää vaimonsa kuolleena. Kuolinsyyksi paljastuu myrkytys. 

Tässäpä visainen pulma selvitettäväksi rikoskomisario Christer Wijkille, joka hälytetään paikalle. Miten hän voisi koskaan löytää tuota Luciaa kaikkien Tukholmassa vilisevien Lucia-neitojen seasta? Tytön ulkonäkökin oli ollut hyvin perinteinen vaaleine hiuksineen. Entä voiko Palmin kertomusta uskoa? Miten Lucia muka pääsi sisään lukitusta ovesta? Lisäksi Palmilla itsellään oli lääkärinä mahdollisuus päästä käsiksi myrkkyihin. Entä jos hän myrkyttikin vaimonsa itse? 

Alle kahteensataan sivuun Lang on saanut mahdutettua aivan kelpo dekkarin, jota luki ilokseen. Hän ei lavertele mitään ylimääräistä, joten tapahtumat etenevät koko ajan. 

Onhan toki joskus ihan kiva lukea poliisien yksityiselämästäkin, mutta toisaalta minulla kyllä menee hermo, kun aina jännässä kohdassa kirjailija siirtyy jaarittelemaan rikosta tutkivan henkilön arjesta, rakkaushuolista ja ties mistä epäolennaisesta. Kai sekin on eräs keino pitää lukijan jännitystä yllä... 

Melko lyhytjänteinen lukija kun olen muutenkin, minulle tällainen ohut dekkari sopi kuin nenä päähän. Lang myös rakensi juonta tosi hienosti ja onnistui jopa yllättämään minut lopussa. En muista lukeneeni häneltä mitään aikaisemmin, mutta tämän jälkeen voisin kyllä lukea. 

Väkivaltaa kirjassa ei ole juuri ollenkaan, joten myös raakuuksiin kyllästyneille Lang on hyvä valinta. 

K. J. Gummerus Oy 1968 

183 sivua 

Alkuteos Vitklädd med ljus i hår (1967) 

Kirjasta bloggasi viime joulukuussa Lucian päivänä Kirjahullun päiväkirja. 

Itse bloggasin vuosi sitten uudemmasta Lucia-aiheisesta dekkarista, joka on Eva Frantzin Kahdeksas neito. Hiukan samantyyppiset nimet on näillä kahdella dekkarilla, mutta muuten ne ovat aivan erilaisia.