Tommy Hellsten: Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti

Lainasin vinon pinon Tommy Hellsteniä, kun en osannut kirjastossa päättää, mitä otan ja mitä jätän. Saa sitten nähdä, luenko ne kaikki vai vain osan, mutta tässä niistä ensimmäinen. Nämä eivät tule mitenkään aikajärjestyksessä, jos nyt yleensäkään bloggaan niistä kaikista - saapa nähdä...

Unelmiakin olisi ihmisellä ehkä oltava ja niihinkin sitä kai voisi uskoa, vaikka olenkin melkoinen pessimisti. Mutta pessimistikin on onneksi joskus väärässä... siksi ajattelin nyt pysähtyä miettimään elämääni näiden kirjojen äärellä.

Tässä kirjassa on lyhyitä aforismityyppisiä tekstejä, joita on hyvä lukea kaikessa rauhassa hiljentyen ja mietiskellen, omaa sisintä kuulostellen. Se tekeekin hyvää, koska niin helposti me unohdamme pysähtyä ja olla hiljaa. On helppo täyttää elämä kaikenlaisella hälyllä, kiireellä, suorittamisella ja riippuvuuksilla - ihan millä tahansa, ettei tarvitse kuunnella oman sisimpänsä ääntä, omia ajatuksiaan, toiveitaan, pettymyksiään, pelkojaan ja unelmiaan.

Silloin vain voi käydä näin:

"On ihmisiä, 
jotka ovat menossa
Moskovaan, vaikka
heidän pitäisi olla
matkalla Roomaan.
He tietävät sen,
mutta eivät ole 
tietävinään."

Niinpä! Miten kuulostaakin niin tutulta?

Kirjan teksteissä pohditaan valoa ja pimeyttä, vahvuutta ja heikkoutta, aitoutta ja epäaitoutta, vanhasta irti päästämistä ja tilan antamista uudelle, menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta, haavoittuvuutta, rohkeutta, pelkoa, muutosta... monia tärkeitä asioita. On myös ajatuksia egosta, työstä, menestyksestä, epäonnistumisesta ja onnellisuudesta.

Voisin lainata niin monia hienoja ajatuksia tästä kirjasta! Yritän valita muutaman....

"Valo ilmestyy 
väistämättä elämääsi,
jos käännät katseesi
sitä kohti ja 
pidät sen siinä,
huolimatta kaikesta
mitä ympärilläsi
tapahtuu."

"Jotta tulevaisuus 
ei olisi menneisyyden
kaltainen,
on uskallettava astua
tyhjän päälle
ja menettää
kaiken hallinta."

"Tulevaisuus on 
salaperäisinä ituina
läsnä jo tässä hetkessä.
Idut pitää vain tunnistaa
ja antaa niiden kasvaa."

"Mahdunko omaan
elämääni?
Vai onko elämässäni
niin täyttä,
ettei minulle ole tilaa?
Onko minusta
tullut oman elämäni
sivustakatsoja?"

Kirja herättää paljon ajatuksia, joita on hyvä sulatella ajan kanssa. Kirja on myös ulkoasultaan hyvin kaunis; se on kuvitettu Tommy Hellstenin omilla upeilla valokuvilla. Esipuheessaan Hellsten rohkaisee sisäiselle matkalle lähtevää lukijaa: "Toivotan sinulle hyvää matkaa. Älä pelkää, jos edessä on kipua, sen täytyy tulla, jotta ilo ja valo voisivat ilmestyä."

Minerva Kustannus Oy 2014
152 sivua
Kuvat: Tommy Hellsten
Ulkoasu: Huhtikuu / Päivi Veijalainen