Gerald Posner: Isäni oli natsi - Kolmannen valtakunnan johtajien lapset kertovat

Millaista oli sodan aikana ja myöhemmin olla natsin jälkeläinen? Mitä natsien lapset tiesivät isistään? Olivatko isät kotonakin natseja vai olivatko he aivan tavallisia perheenisiä? Miten sellainen tavallinen perheenisä pystyy olemaan mukana hirmuteoissa? Miten natsien lapset aikuisina ovat kokeneet isiensä teot?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan tässä Gerald Posnerin kirjassa, joka on ilmestynyt englanniksi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991. Viime vuonna siitä otettiin uusintapainos, koska kuten tekijä sanoo vuoden 2017 esipuheessa, antisemitismi on nyt Euroopassa pahempaa kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Aihe on siis ajankohtainen. Tänä keväänä myös me suomalaiset saimme luettavaksemme tämän kiinnostavan, joskin luonnollisesti järkyttävän teoksen.

Haastateltavien löytäminen kirjaan oli vaikeaa, koska monet eivät suostuneet puhumaan isistään, ja jotkut jo suostuneistakin epäröivät. Toiset kyllä olivat hyvinkin halukkaita avaamaan kokemuksiaan ja näkemyksiään.

Kirjaan on valikoitunut hyvin erilaisia natseja - jotka myös isinä olivat erilaisia. Osa heistä oli hyvinkin tunnettuja, kuten pahamaineinen Josef Mengele tai Herman Göring. Toisten nimiä en ollut ennen kuullutkaan. Siellä oli lentäjää, talousvelhoa ja rivisotilasta. Olipa sentään yksi sankaritarinakin eversti Claus von Stauffenbergistä, joka oli mukana Hitlerin vastaisessa salaliitossa ja murhayrityksessä, jonka takia hänet sitten teloitettiin, kun valitettavasti vallankaappaus ei mennyt ihan putkeen...

Myös jälkeläisten kertomukset ovat hyvin erilaisia. Jotkut ovat kokeneet hyvin syvää vihaa, häpeää ja syyllisyyttä isiensä teoista. Natsien oma sukupolvi vaikeni, mutta jälkeläiset imivät itseensä kaiken sen kivun, jota natsien olisi itse kuulunut tuntea tekemisistään. Toisaalta taas jotkut ihannoivat isäänsä yli kaiken ja kielsivät vielä aikuisinakin tämän tehneen mitään väärää. Eikä juutalaisia monen saksalaisen mielestä voinut niin paljon kuolla. Keksittyjä juttuja kaikki! Monet tuntuivat muutenkin elävän pitkään täysin tietämättöminä kaikesta tapahtuneesta.

Kotioloissa muistaakseni yksi näistä isistä oli melkoinen tyranni. Monet muut isät olivat kuitenkin hyvinkin helliä ja huolehtivia, esimerkiksi eräs joka oli ollut mukana teloittamassa lukemattomia ihmisiä. Hänen tyttärelleen asia selvisi vasta myöhäisessä vaiheessa, jolloin kuva rakkaasta isästä muuttui niin, että lopulta heidän välinsä menivät kokonaan poikki. Tytär ei voinut ymmärtää, miten oma isä olikin voinut tehdä jotain sellaista.

Järkyttävää luettavaa oli se, miten monet natsit olivat täysin paatuneita eivätkä myöhemminkään osoittaneet pienintäkään katumusta teoistaan. Heidän natsi-ideologiansa säilyi, vaikka maailma muuttui ja meni eteenpäin. Ja kuten esipuheessa kerrotaan, nyt 2000-luvulla varsinkin Keski-Euroopassa on jälleen järkyttävää juutalaisvastaisuutta. Esimerkiksi näin: "Julkisissa urheilutapahtumissa on nähty hyytäviä välikohtauksia, kun suuret ihmisryhmät ovat ryhtyneet yhteen ääneen toistamaan juutalaisvastaisia iskulauseita, kuten: 'kuolema juutalaisille', 'juutalaisilta kurkut auki' ja 'kaasuttakaa juutalaiset'." Uskomatonta...

Surullista on sekin, miten sattumakin saattoi vaikuttaa siihen, että joku päätyi natsiksi. Esimerkiksi Mengele oli täysin epäpoliittinen nuori mies lähtiessään opiskelemaan lääketiedettä, mutta yliopiston henkilökunta oli vahvasti "arjalaisen ylemmyyden" kannalla, ja "Mengeleä opetti Ernst Rudin, sterilisaatiolain arkkitehti, jonka mukaan lääkäreiden tehtävä oli tuhota 'kaikki elämä, jolla ei ollut arvoa'." Näin Mengele tuli aivopestyksi ja pääsi piireihin, jotka lähettivät hänet keskitysleirille tekemään karmeita ihmiskokeitaan. Eikä hän mielestään tehnyt mitään väärää.

Kirja kertoo sekä natseista itsestään että haastateltujen poikien ja tyttärien kokemuksista omassa lapsuudenperheessään ja myöhemmin aikuisena. Tämä on kirja, joka pysäyttää ja panee ajattelemaan.

Puolassa kenraalikuvernöörinä paljon tuhoa aikaan saaneen Hans Frankin poika Niklas kertoo isästään:

"Hän halusi näyttää kovalta Hitlerin ja muiden silmissä. Vihan ja katkeruuden vuoksi minun on lähes mahdoton lukea hänen lausuntojaan. Silti luen niitä yhä uudestaan ja uudestaan. On vaikea käsittää, kuinka Chopinia ja Beethovenia rakastanut mies, joka ystävystyi Richard Straussin kanssa ja jonka silmät kostuivat hänen lukiessaan joulusatuja lapsille, saattoi sanoa jotakin niin epäinhimillistä. Jos minulta kysytään, hänen puheensa olivat aivan yhtä julmia kuin SS:n toteuttamat joukkomurhat."

Mengelen poika Rolf miettii itseään ja muita natsijohtajien jälkeläisiä:

"Me joudumme kohtaamaan nämä kysymykset suoraan. Muu yhteiskunta voi sanoa: 'Hyvä on, ikäviä asioita tapahtui, sitä ei voi kieltää, mutta meidän on kuitenkin mentävä eteenpäin.' Muut voivat suhtautua historiaan huomattavasti kevyemmin kuin me sotarikollisten jälkeläiset. Tuntuu, kuin minut olisi jätetty tänne vastaamaan hänen teoistaan. Hän on poissa, mutta minun täytyy edelleen vastata kysymykseen, miksi hän teki kaiken sen mitä teki. Hän on poissa, mutta minun on edelleen kannettava taakkaa hartioillani."

Tämäkin on yksi sellainen kirja, jonka toivoisi mahdollisimman monen lukevan, että tiedostaisimme näitä asioita ja ettei sama toistuisi koskaan enää.

Itse olin tähän mennessä lukenut vain juutalaisten näkökulmasta kirjoitettuja kirjoja toisesta maailmansodasta. Tämä erilainen näkökulma avasi paljon uutta.

Aikaisemmin Posnerilta on suomennettu hänen yhdessä John Waren kanssa kirjoittamansa Josef Mengele - Elämä ja teot.

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!

Minerva Kustannus Oy 2018
336 sivua
Alkuteos: Hitler's Children. Sons and Daughters of Third Reich Leaders
Suomentanut Niko Jääskeläinen
Ulkoasu ja taitto Taittopalvelu Yliveto Oy