Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti

Anu Patrakka asuu Portugalissa, jonne sijoittuvat myös hänen rikosromaaniensa tapahtumat. Kuolet vain kahdesti ilmestyi tänä keväänä ja on rikosetsivä Rui Santosista kertovan dekkarisarjan toinen osa. Ensimmäistä osaa en ollutkaan lukenut, mutta tämän jälkeen sekin alkoi kiinnostaa. Onhan Portugaliin sijoittuva dekkari houkuttelevaa luettavaa: rikoksia ratkottaessa pääsee samalla nojatuolimatkalle tuohon kiinnostavaan maahan, jossa olen itsekin kerran käynyt.

Vanhassa ränsistyneessä vuokratalossa asuu outo vanha nainen, joka ei ole vuosikausiin liikahtanut asunnostaan minnekään. Hän on lihottanut itsensä muodottomaksi eikä muistaakseni mahdu enää edes ovesta ulos. Päivät pitkät hän vain istuu nojatuolissaan ja tuijottaa ikkunasta näkyvää kuuluisaa kaarisiltaa.

Siitä nojatuolistaan hänet eräänä päivänä löydetään murhattuna. Mikä oli se synkkä menneisyys, joka sai hänet tuijottamaan lakkaamatta tuota siltaa ja jättämään elämänsä elämättä? Kenellä oli syytä murhata hänet? Oliko kysymys rahasta, rakkaudesta vai vihasta? Vai jostain aivan muusta?

Pian asunnosta löydetystä veitsestä saadaan sormenjäljetkin ja päästään epäillyn jäljille. Mutta onko tämä sittenkin liian helppo ratkaisu? Onko kaikki sittenkään sitä miltä näyttää? Entä mitä tarkoittaa tuo "kahdesti kuoleminen"?

Rui Santos työtovereineen alkaa selvittää tapausta, ja työn ohella hän, sinkkumies kun on, kiinnostuu myös yhdestä jos toisestakin naisesta. Helppoa ei hänellä ole naisrintamalla; varsinkin sitä kaikkein kiinnostavinta naista tuntuu olevan myös kaikkein vaikein lähestyä. Joskus kun työn ja naisten kanssa on vaikeaa, hän haaveilee myös helpommasta elämästä viinitilalla, suuri portviinin ystävä kun on.

Mukana henkilögalleriassa ovat muiden muassa postinjakaja, murhatun naisen sisarentytär, samoin kyseisen naisen naapuri ja tämän huumeita käyttävä aikamiespoika, vuokraisäntä ja suomalais-portugalilainen kiinteistönvälittäjä. Kaikkia yhdistää se, ettei kukaan pitänyt kuolleesta naisesta, joka oli kaikin puolin vastenmielinen luonne ja juoksutti sekä käytti heitä hyväkseen kuin mitäkin orjia. Mutta mikä on tarina tuon ihmisraunioksi ajautuneen naisen taustalla?

Aluksi tarina lähtee kehittymään kovin verkkaisesti, mutta lopulta alkaa kuitenkin tapahtua ja erilaiset käänteet seuraavat toistaan. Mikä tärkeintä, syyllistä en osannut arvata enkä motiiviakaan.

Kaikkein jännittävin ja intensiivisin dekkari tämä ei ole, mutta kuitenkin varsin kelvollinen ja viihdyttävä rikostarina, jota mukavasti maustoi rennonletkeä portugalilaisen elämänmenon ja ympäristön (Porton kaupungin) kuvaus, portugalin kieli sekä paikalliset ruuat ja viinit. Vaikka tarina etenisi jonkun makuun hitaasti, kirjan voikin ottaa yhtä hyvin leppoisana Portugalin matkana, jos kyseinen maa kiinnostaa. Itse nautin tuosta Portugalista niin paljon, että varmaan joskus luen sen ensimmäisenkin Rui Santos -romaanin Huomenna sinä kuolet (2017).

Tapahtumien pyörteissä joidenkin kirjan henkilöiden elämä menee pahasti sekaisin, mutta toisille käy hyvinkin. Kuten eräs heistä toteaa toiselle kirjan mukavassa epilogissa:

" - Joskus täytyy tapahtua jotain pahaa, että pääsee tapahtumaan jotain hyvää, mies jatkoi ja hymyili. - Minulla on sellainen tunne, että nyt on tapahtumassa jotain hyvää."

Kiitokset kustantajalle arvostelukappaleesta!

Myllylahti Oy 2018
286 sivua
Kannen kuvat: Anu Patrakka