torstai 29. syyskuuta 2022

Kerran olin taivaan suolajärvi - Liiviläisen nykyrunouden antologia


Suomentanut Olli Heikkonen 

Suomensukuisia liiviläisiä asui keskiajalla laajoilla alueilla Riianlahden ympäristössä. Nyt heitä on jäljellä enää pieni vähemmistö Latviassa. Sotien ja muiden olosuhteiden vaikutuksesta liiviläiset ovat hajaantuneet maailmalle tai sulautuneet latvialaisiin. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan vain 250 ihmistä pitää itseään liiviläisenä. 

Niitä, jotka osaavat myös käydä liivinkielisiä keskusteluja, on vain parikymmentä. Heidän joukkoonsa kuuluvat tähän antologiaan valitut kolme runoilijaa. Eräs heistä toteaakin, että vaikka liiviläinen kirjallisuus on epäilemättä lukijoiden määrässä mitattuna Euroopan pienin, on se kaikkein suurin, jos huomioidaan kirjoittajien määrä suhteessa liiviläisiin ja liivin kielen puhujiin. 

On sääli, että sukukielemme on noin uhanalainen. Tässä kirjassa sai runouden ohella nauttia näiden sukukielten vertailusta, kun kullakin aukeamalla on runo ensin liiviksi ja vieressä sama suomeksi. Vaikka liivin kielessä on suomeen verrattuna paljon eroakin, oli riemastuttavaa löytää paljon yhtäläisyyksiä. 

Opin esimerkiksi sanat yksi, kaksi ja kolme: ikš, kakš ja kuolm. Ajan tuolla puolen on liiviksi tuolapuol aigo. Toisella puolella merta on tuoizpuol mierda (tulee mieleen turkulaisten tois puol!). Kirjan runoilijoista Kempi Karl käyttää vanhaa Salatsin liiviä, ja häneltä opin esimerkiksi tämän: sina kutsiz meidi ja me tul = sinä kutsuit meitä ja me tulimme. Kerrassaan ihastuttavaa! 

Liivin kielessä monien kirjainten päällä tai alla näkyy olevan omat merkkinsä, joita saattaa puuttua noista esimerkeistäni. Pahoittelut tästä. 

Kirjan runoilijat ovat Valt Ernšreit, Baiba Damberg ja Kempi Karl. Olli Heikkonen on tehnyt todellisen kulttuuriteon suomentaessaan nämä runot - ja Aviador kustantaessaan teoksen. Heikkosen suomennokset ovat upeaa kieltä ja siten hyvin nautinnollista luettavaa. 

Runoissaan tällaisen uhanalaisen kielen ja kulttuurin edustajat pohtivat luonnollisesti muun muassa kieli- ja kulttuuri-identiteettiään. Mutta paljon on muutakin. Paljon kaunista, kiehtovaa, vaikuttavaa. 

Itsehän lähinnä nautin runoista ja jätän kirjallisuusanalyysien tekemiset viisaammille. Annetaan siis runojen puhua puolestaan. Otan näytteet jokaiselta runoilijalta. 

Kaupungin alla, ajan tuolla puolen 
nuotiotulemme palaa. 
Se kajastuu yöhön kaupungin ylle, 
sen liekit kirjailevat säteitä tähtiin 
sinikirjailtujen villahuivien taivaalle. 
Se on meidän sytyttämämme 
elävä tuhatvuotinen valo. 

Nuku rauhassa, kaupunki, 
herää vapaana. 

Kansamme suojelee sinua. 

Valt Ernšreit (osa runosta Kaupungin alla on kaupunki

Kieli, jonka isäni antoi, 
liivin kieli, soi hautausmaan kellossa; 
korvani avautuivat liian myöhään, 
aloin puhua liivin kieltä hiekanjyvien kanssa, 
ajelehtivien pilvien kanssa, 
näkinkenkien kanssa, 
meren pohjan kivien kanssa, 
kuolleiden kylien katajien kanssa. 

Baiba Damberg (osa runosta Synnyin kahteen kieleen

Pellavapelto 
sinikasvoinen 
sydän 

kutsuu 
sateiden kuningasta 
kotiinsa 

miten voisin suojautua 
kun minun värini ovat 

sydämen sini, sateen sini 

Kempi Karl (runo Pellavapelto

Kirjan lopussa on vielä Valt Ernšreitin kiinnostava kirjoitus Liiviläinen kirjallisuus - pieni mutta yksi Euroopan suurimmista. Olli Heikkonen puolestaan kertoo liiviläisen nykyrunouden suomentamisesta. 

Aviador 2022 
112 sivua 
Kansi: Jonna Nisu 

Kirjasta kertoo myös Kirjareppu

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. On kyllä hieno teos. Kannattaa tutustua näihin suomensukuisiin runoilijoihin!

      Poista
  2. Mitenkä sinä tämmöisen aarteen löysit? Käytitkö kätkönpaljastinta vai ihanko kirjaston hyllystä sattumalta bongasit? Pitää tuohon tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarre tämä on tosiaan, etsipä käsiisi! No minähän se keväällä sorruin kahlaamaan läpi kauhean määrän uutuuskatalogeja, ja sieltä Aviadorin katalogista tämän helmen löysin.

      Nyt olen kyllä sen verran väsähtänyt tähän uutuusrumbaan, että siirryn taas vanhoihin tapoihini eli lukemaan enemmän fiiliksellä, mitä vastaan sattuu milloinkin tulemaan. Ja vain harvoja valittuja uutuuksia. Siihen ainakin kovasti pyrin.

      Poista
  3. Kiitos tästä esittelystä! Runojen ystävää ilahduttavat aina tällaiset "erilaiset" runot. Kauniita ja puhuttelevia runoja suomennettuna. Liivin kieli vaikuttaa mielenkiintoiselta; harmi, että on niin vähän kielen taitajia enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen kokoelma oli ilahduttava uusi tuttavuus. Tykkäsin. Oli myös loistava idea, että runot olivat kirjassa sekä liiviksi että suomeksi. Oli kiinnostavaa tutustua uuteen kieleen! Toivottavasti mahdollisimman monet liiviläistaustaiset latvialaiset innostuvat opiskelemaan esi-isiensä kieltä.

      Poista
  4. "Sen liekit kirjailevat säteitä tähtiin", miten loistava säe! Tämän voisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossakin runossa oli kyllä ihania kohtia, kuten myös sinikirjailtujen villahuivien taivas. Kannattaa lukea tämä kirja!

      Poista
  5. Hienon kuuloisia lainauksia! Olen kuullut liivin kielestä, mutten tiennyt siitä juuri mitään. Mahtavaa, että liivinkielellä on kirjailijoita, vaikka sen puhujia on noin vähän. Toivottavasti ihmiset tosiaan innostuvat opiskelemaan sitä. Tosi hyvä, että tällainen kirja on käännetty suomeksi ja laitettu siihen runot myös alkukielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tiennyt liivin kielestä kuin nimen; en varmaan edes tajunnut, että se on sukukieli! Olikin hyvä päästä tutustumaan tuohon kieleen tämän kirjan kautta, kun runot olivat tosiaan myös liiviksi. Toivottavasti kirja löytää paljon lukijoita!

      Poista