Tuomas Kyrö: En juhli, Mielensäpahoittaja

Mielensäpahoittaja-kirjoja on ilmestynyt jo niin paljon, että suuri osa on jäänyt minulta lukematta. Nyt kuitenkin vaihteeksi eläydyin kyseisen karvalakkimiehen omintakeiseen mielenmaisemaan. 

Kun ensimmäisen Mielensäpahoittaja-kirjan ilmestymisestä oli kulunut kymmenen vuotta, Mielensäpahoittaja ei merkkipäiväänsä juhlinut. Sen sijaan kansalaiset saivat kertoa hänelle, mistä he olivat pahoittaneet mielensä, ja näihin Mielensäpahoittaja vastaa tässä kirjassa tuttuun nasevaan tyyliinsä. Kirja jakautuu parin kolmen sivun pituisiin lukuihin, joista jokaisessa on Mielensäpahoittajan kannanotto liittyen siihen, mistä tällä kertaa joku muu on pahoittanut mielensä. 

Noita mielipahan aiheita on laidasta laitaan. Joku pahoitti mielensä, kun Väyrysestä ei tullut presidenttiä, toinen siitä, kun enää ei anneta tekohampaita rippilahjaksi. Lottovoittoa ei ollut tullut; kahvimaito oli taas loppu ja oli pakko lähteä kauppaan. Elovena-pakettia mentiin muuttamaan, eikä uusissa autoissa ole enää eskortin tenhoa. Nämä ja monet muut asiat vaivaavat Mielensäpahoittajan lukijakunnan mieltä. 

Mielensäpahoittajan vastauksissa ennen kaikki oli paremmin ja vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Nykyajan elämänmeno, nykylaitteet ja kaikki nykyihmisten hömpötykset osoittautuvat Mielensäpahoittajan silmin katsottuina todella kummallisiksi. 

Kuten esimerkiksi hipaisupuhelimet: 

Hipaisupuhelimet tehdään vuosi vuodelta kehnommista aineksista, vaikka hinta kasvaa. Annoin pojantyttärelle hänen toivomansa, hirvittävän hintaisen puhelimen, niin eikö siihen täytynyt ensimmäisenä laittaa turvalasi ja kulmiin pehmikkeet. 

  On aikoihin eletty. Pitääkö autoon laittaa toinen kerros peltiä sen jälkeen kun sen ajaa ulos kaupasta? Kyllä ei pidä, ellei se ole neuvostotuotantoa. 

Mielensäpahoittaja opastaa myös, mistä kannattaa murjottaa ja mistä ei. Hän patistelee hemmoteltua nykyihmistä ryhdistäytymään: 

On oikein murjottaa pronssimitalista, mutta on väärin murjottaa siitä ettei saa aamupalaksi sokerikaakaota ja sokeriraksuja. Sen kerron lapsille. Aikuisille kerron, että älkää murjottako marraskuun säästä taikka työtoverin ylennyksestä. Vielä se muuttuu paremmaksi. Pedatkaa sänkynne ja tehkää hommanne. 

Eräs henkilö pahoitti mielensä siitä, kun vihreitä kuulia tungettiin konvehteihin. Konvehtirasioista Mielensäpahoittaja ei perusta. Hänellä on askeettinen linja: 

Kyllä en pidä siitä, että rasiassa on vaihtoehtoja. Syön vuodessa yhden Pectuksen ja yhden kettukarkin sekä 3650 perunaa. Ne riittävät. 

Kirja on sen verran uusi, että Mielensäpahoittaja antaa myös ohjeet siihen, miten korona-aikana käyttäydytään. 

Hänellä on hyvinkin tervehenkisiä elämänohjeita ja joskus jopa syvällisiä näkemyksiä. Esimerkiksi tämä jokaisen kannattaa muistaa, jos mieleen hiipii epävarmuus siitä, mitä nuo toiset minusta ajattelevat: 

Ilmoitan: kukaan ei koskaan ajattele meistä sellaista, mitä me ajattelemme heidän ajattelevan. Lopulta kaikki ajattelevat vain itseään. Sinun valtava häpeäsi on viereiselle ihmiselle tuntematonta, koska hänellä on omat häpeänsä. 

WSOY 2020 

147 sivua 

Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen 

Muissa blogeissa: 

Kirjan vuoksi 

Kirjat kertovat