Suomennos ja esipuhe Satu Ekman
1900-luvulla elänyt Maria Àngels Anglada on Katalonian merkittävimpiä kirjailijoita, ja Auschwitzin viulu palkittiin ilmestyttyään 1994 vuoden parhaana katalaaninkielisenä romaanina. Muutama vuosi sitten teos ilmestyi myös suomeksi.
Tarina alkaa, kun eräs muusikko kuuntelee esiintymismatkallaan paikallisen orkesterin konserttia ja kiinnittää huomionsa surumielisen näköisen soittajan viuluun. Miten kauniisti se soi! Viulua soittava Regina kertoo, ettei luopuisi soittimestaan mistään hinnasta, sillä se on kaikki, mitä hänellä on suvustaan jäljellä.
Ja niin saamme kuulla viulun tarinan. Sen on rakentanut juutalaisen Reginan edesmennyt setä Daniel ollessaan keskitysleirillä. Siellä komendantti määräsi puusepänverstaassa työskentelevän Danielin rakentamaan tuon viulun. Miten tuo natsien iloksi tehty soitin on kaiken jälkeen päätynyt Reginalle - sekin selviää aikanaan.
Anglada kuvaa keskitysleirin arkea ja Danielin työtä vähäeleisesti. Hän ei onneksi mässäile julmuuksilla, mutta onnistuu silti välittämään lukijalle keskitysleirin lohduttoman tunnelman ja ainaisen pelon siitä, miten tässä vielä käy. Danielkin huomaa joutuneensa natsien pelottavan vedonlyönnin kohteeksi. Onnistuuko hän tekemään viulun, joka kelpaa natseille? Selviääkö hän Auschwitzista hengissä?
Karujen olosuhteiden keskellä kirjassa on kuitenkin tiettyä herkkyyttä ja kauneutta. Anglada kuvaa koskettavasti pienen ihmisen selviytymistaistelua. Auschwitzin viulu kertoo, millainen voima musiikilla on ihmisen elämässä ja miten se voi pitää toivoa yllä.
Kerronnan vähäeleisyys sai aikaan sen, että minulla oli pitkään vaikeuksia päästä sisään tarinaan ja henkilöiden mielenmaisemaan. Kun kirjan luki loppuun asti, tajusi vähitellen, miten hieno teos tämä on.
Niinpä niin, Daniel, ei musiikki petoja kesytä, mutta kaikkialla soi silti laulu.
Bazar 2018
142 sivua
Alkuteos: El violí d'Auschwitz 1994
Muissa blogeissa:
Auschwitziin liittyy paljon tarinoita, tositarinoita, surullisia tarinoita, ikäviä tarinoita, selviytymistarinoita...
VastaaPoistaKyllä se on monien järkyttävien tarinoiden paikka. Minusta oli jo pitkään tuntunut, etten uskalla enää lukea mitään keskitysleirijuttua, mutta tässä ei onneksi kuvattu julmuuksia kovin yksityiskohtaisesti.
PoistaOliko siis Reginakin juutalainen? Musiikilla voi olla yllättäviä vaikutuksia, yleensä positiivisia.
PoistaRegina oli Danielin veljentytär, joten kyllä hän ainakin isänsä puolelta oli juutalainen, ehkä äidinkin? Musiikissa on todella voimaa.
PoistaTämä on todella hieno pieni tarina, jonka haluaisin lukea uudelleen. rakastan viulumusiikkia. Tuossa blogini linkissä on jotain häikkää. Tarkistaisitko ja korjaisit.
VastaaPoistaHieno tarina kyllä, ja minustakin viulumusiikki on kaunista. Jos en väärin muista, voitin ehkä tämän kirjan jostain sinun blogisi arvonnasta - vai olisitkohan malttanut luopua tästä? Saattoi se olla joku muukin.
PoistaKun menin tuosta linkistä blogiisi puhelimella, se toimi ihan normaalisti ja blogisi näytti normaalilta. Mutta kun tein tätä postausta eilen läppärillä, blogisivusi näytti oudolta. Kai sekin on niitä bloggerin uusia ulkoasuongelmia?
Kävin nyt tekemässä linkityksen uudestaan, ja nyt sen pitäisi näkyä normaalisti. Tai ainakin minun läppärilläni näkyy. En tiedä mikä juttu tuokin oli.
PoistaItse välttelen jossain määrin Auschwitz-tarinoita. Ne ovat toisaalta miljöön puolesta pelottavia ja toisaalta tuntuu, että onko jo kaikki tarinat kerrottu. Niin paljon niitä on.
VastaaPoistaItsehän olen jo pitkään kokenut kaikenlaiset vankileiritarinat liian raskaina ja ahdistavina, joten en ollut lukenut niitä. Olikin yllättävää, että kun en pariin viikkoon pystynyt lukemaan yhtään mitään, niin sitten kaiken jälkeen otin ja luin tällaisen kirjan!
PoistaMutta tämä on ensinnäkin ohut kirja, ja toiseksi Anglada ei kirjoita ahdistavasti, vaikka ei asioita kaunistelekaan. Tarina on myös hyvin erilainen kuin muut, koska se pyörii viulun ympärillä.
En oo lukenu Auschwitziin liittyviä kirjoja, mutta tää kiinnostaa kyllä.
VastaaPoistaTämä on tosiaan vähän erilainen kirja siitä aiheesta ja sopivan ohutkin, jaksaa helpommin lukea.
Poista