ja meri humisee.
Miksi en saisi tuntea
olevani nyt onnellinen?
Niilo Rauhala
Kirjaston runohyllyssä huomasin kerran kesällä Terttu Tupalan toimittamat runokokoelmat Runo puhuu ilosta ja Runo puhuu kauneudesta. Aikaisemmin olin jo lukenut vastaavat kirjat toivosta ja kaipauksesta. Ilosta ja kauneudesta kertovat runot tuntuivat sopivan erityisen hyvin kevyeksi kesälukemiseksi, joten kirjat lähtivät mukaani, ja tässä tulee nyt aimo annos sitä iloa.
Hyvälle mielellehän tällaisista runoista tuli. Osa näistä olisi kyllä sopinut yhtä hyvin noihin kauneudesta kertoviin runoihin, koska niissä oli niin paljon luonnon kauneutta.
Kokoelmaan on valittu runoja kymmeniltä suomalaisilta runoilijoilta. Mukana on monenlaisia runoja, niin vanhahtavia ja loppusoinnullisia kuin modernimpaakin ilmaisua. Aivan uusinta runoutta tässä ei tietenkään ole, kun kirja on ilmestynyt vuonna 1987.
Pitemmittä puheitta jaan kirjan runoista hiukan ilon pisaroita myös tänne blogiin.
En itke kivusta, en surusta,
itken ilosta,
että elät maailmassa ja kaikki hyvyys sinussa,
itken katsetta, joka sai
sydämeni soimaan.
Leif Färding (osa runosta)
Taivas läikähti tänne, sen kulta.
Kesä, he sanoivat.
Täytyyhän ilolla
olla nimi.
Eeva Takala
Onnenjyväsiä,
jotka yhdessä olemme löytäneet
menneiden päivien soramontuista,
en vaihtaisi kirkkaimpaankaan kruunuun.
Timo Pusa
LOMALLA
Tuuli suutelee onnelliset hiuksemme
kun aamu alkaa.
Olet nukkunut hyvin
- kertovat iloiset silmät.
Tänään teemme mitä mieli tekee.
Irja Hiironniemi
Ja kaiken painavan, harmaan
vei tuuli mennessään.
Miten saatoin toivoton olla
minä äsken? Ikinään?
Miten saatoin hautoa tuskaa
ja mieleni paaduttaa,
vaikka Jumalan hymyilystä
oli kukkaan puhjennut maa?
Jaakko Haavio (osa runosta)
Joku soittaa pianoa, aurinko on laskenut.
Metsä nousee tummana, yhä tummempana,
sävelet hiljenevät, kosketus pehmenee.
Vähän ennen unta minä ajattelen että tahtoisin
lähteä näin, tällaisena yönä.
Matti Paloheimo
Kirjapaja 1987
250 sivua
Päällys: Matti Kota
Blogissani myös:
Kauniita ja koskettavia koosteita niin tämä kuin nuo kaksi aiempaakin, kiitos avauksistasi! Timo Pusan onnenjyväset soramontusta ja Matti Paloheimon sävelet hiljenevät, kosketus pehmenee tulevat suoraan iholle hipaisten jotain tärkeää ja olennaista...
VastaaPoistaKyllä nuo runot tulevat suoraan iholle ja suoraan sydämeen. Paloheimon runossa on sellaista tunnelmaa, että se todella sykähdyttää. Kauneutta on tämä kokoelma tulvillaan.
PoistaIloa tarvitaan! Onpa hyviä runoja :)
VastaaPoistaIlosta oli ilahduttavaa lukea :)
PoistaKiitos, ihania runoja! Juuri luin yhden vanhan Timo Pusan runokirjan ja tykkäsin. Yritin lukea myös noin 10 vuoden takaisen runokilpailun voittajarunoista koottua teosta - modernit runot eivät vaan oikein aukene minulle. Toki niitäkin on monenlaisia, mutta välillä mietin, mahtavatko runoilijat itsekään ymmärtää, mitä kirjoittavat... Eikä perinteinen runo aina tarkoita loppusointuja ja tiettyä runomittaa, mutta nuo viime vuosien runoteokset ovat usein vain jonkinlaista tajunnanvirtaa. Kai sitäkin sitten voi runoksi sanoa.
VastaaPoistaMutta nämä lainaamasi säkeet ovat hienoja ilon tuojia, joten kiitos niistä.
Minä kyllä nautin myös arvoituksellisista runoista, kuten abstraktista kuvataiteestakin. Tässä kirjassa oli ihania runoja, ja esimerkiksi juuri Timo Pusan runot alkoivat kiinnostaa enemmänkin. Hän on minulle ennestään tuntematon runoilija.
PoistaTämäntyyppisistä runokokoelmista voisin nauttia kovasti! Tykkään kokoelmista, joissa on eri kirjoittajien runoja, mutta kuitenkin jokin kokoava teema.
VastaaPoistaMinustakin on kiva lukea eri runoilijoilta samasta aiheesta. Ja samalla löytää sellaisia itselle ennestään tuntemattomia runoilijoita, joihin voisi tutustua jatkossa lähemminkin.
Poista