Suomentanut Veera Kaski
Olen jo pitkään suunnitellut Nicolas Barreaun romaanien lukemista. Aavistin niistä löytyvän ihanaa ranskalaista kepeyttä, jota elämässä tarvitaan aina silloin tällöin, ja juuri sitä Pieni elokuvateatteri Pariisissa todella tarjosi.
Alain Bonnard pitää pientä tunnelmallista taide-elokuvateatteria Pariisissa. Keskiviikkoiltoina siellä pyörii rakkauselokuvien sarja, ja joka kerta paikalla on myös kaunis punatakkinen nainen, joka istuu aina samalla paikalla rivillä 17.
Noina iltoina Cinéma Paradis'n yllä leijui aivan erityinen lumo. Minun elokuvateatterini lahjoitti ihmisille unelmia, ihan niin kuin Bernard-setä aina oli sanonut.
Mutta kun punatakkinen nuori nainen oli keskiviikkoiltaisin alkanut käydä myöhäisnäytöksissä ja joka kerta kassalle astuessaan suonut minulle ujon hymynsä, minä olin itse alkanut unelmoida.
Alain uskaltautuu vihdoin ehdottamaan treffejä unelmiensa kohteelle, punatakkiselle naiselle. Ihanan illan päätteeksi hän pääsee suutelemaan naista, ja seuraava tapaaminen sovitaan. Elämä hymyilee, kaikki vaikuttaa täydelliseltä.
Kaiken lisäksi Alainin oma elämä alkaa muutenkin muistuttaa elokuvaa. Paikalle ilmestyy kuuluisa newyorkilainen elokuvaohjaaja Allan Wood ja hänen tähtinäyttelijättärensä, ranskalaissyntyinen Solène Avril, jotka ilmoittavat haluavansa tehdä seuraavan elokuvansa kuvauksia Cinéma Paradis'ssa. Alain huomaa joutuneensa toden teolla tapahtumien keskipisteeseen.
Mutta kaiken tämän keskellä Alainin sydän särkyy, sillä hänen rakkautensa kohde Mélanie katoaa täydellisesti. Eikä naista ole mahdollista noin vain löytää Pariisin kokoisesta kaupungista, kun Alain ei tiedä hänen sukunimeään eikä onnen huumassa muistanut pyytää puhelinnumeroakaan. Mies aloittaa etsinnät, joissa häntä auttaa niin paras ystävä Robert kuin moni muukin, mutta etsintä ei tunnu johtavan mihinkään - paitsi yhä uusiin pettymyksiin.
Romanttisen kirjan äärellä kun ollaan, voi tietenkin arvata, millainen loppu on luvassa. Mutta ennen kuin sinne asti päästään, ehtii kyllä tapahtua mitä värikkäimpiä käänteitä.
Tarina on tietysti monessa mielessä epäuskottava. Mutta erittäin koukuttavaa ja viihdyttävää luettavaa se oli, ja sain myös kaipaamani annoksen hurmaavia Pariisi-tunnelmia. Solène Avrilin sanoin:
Miten olenkaan ikävöinyt näitä kuoppaisia kujia, ihastuttavia vanhoja taloja, Seinen pinnasta kuvastuvia valoja, sateen hajua kaduilla, Tuileries'n kastanjapuiden tuoksua ja Saint-Germainin pikku kahviloita, bistroja ja värikkäitä kauppoja. Pikkuisia leivonnaisia, tartes au citron, ja marenkeja, meringues.
Pieni elokuvateatteri Pariisissa on herkkua niin romantiikannälkäisille kuin Pariisia, elokuvia ja elokuvateattereita rakastaville lukijoille. Kirjan lopussa on vielä luettelo Cinéma Paradis'n 25 rakkauselokuvasta.
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2014
315 sivua
Saksankielinen alkuteos Eines Abends in Paris 2012
Kirjasta muualla:
Vaikuttaa kivalta:)
VastaaPoistaKiva, rentouttava ja arjesta irrottava lukuelämys oli kyllä.
PoistaMuistaakseni Barreaulta on suomennettu useitakin teoksia, mutta en ole lukenut niistä yhtään. Tällaisia kevyitä, romanttisia kirjoja tarvitaan, eli voisinpa jossakin vaiheessa ottaa tämän luettavaksi. Pariisi on kiehtova tapahtumaympäristö.
VastaaPoistaKyllä häneltä on tosiaan suomennettu useita teoksia, joten on minkä parissa jatkaa aina kun kaipaa kevennystä. Pariisi tarjoaa minustakin ihanat puitteet romaanin tapahtumille. Kannattaa tutustua Barreaun kirjoihin.
PoistaKiitos vinkistä. :)
VastaaPoistaKiva kun sait lukuvinkin :) Muuten, sinähän taisit seurata minua Instagramissa. Suljin molemmat instatilini kuukausi sitten, kun someväsymys iski. Ihanan rentoa on nyt ollut tämä somevapaa elämä.
PoistaSomeväsymystä on podettu täälläkin. :) En ole minäkään jaksanut postailla mitään pitkään aikaan. Hyvää loppukesää sinulle!
PoistaAina ei jaksa, silloin on hyvä levätä. Itse olen nyt tainnut toipua blogiväsymyksestä, joka myös vaivasi pitkään. Mukavaa loppukesää sinulle!
Poista