Erkki Verkkonen: Saaren Maria

 

Aioin ihan oikeasti jatkaa hiljaiseloa täällä blogissa, mutta kun tänne sortuu kirjoittamaan jotain, siinä saattaa vahingossa jäädä koukkuun. Joten tässä taas ainakin yksi kirja, jota olen lueskellut viime viikkoina ihan kiireettömästi nautiskellen. 

Saaren Maria on sukuromaani, joka kertoo todellisten henkilöiden elämäntarinan. Kysymyksessä ovat kirjoittajan omat appivanhemmat. Verkkonen itse oli keskisuomalainen, mutta hän avioitui Etelä-Pohjanmaalta, Alavuden Rantatöysästä kotoisin olevan Laina Vuorisen kanssa. Tuonne Alavuden Rantatöysään sijoittuvat tämän kirjan tapahtumat, joiden myötä lukija saa olla mukana Lainan vanhempien, Maria ja Elias Vuorisen, yhteisellä taipaleella 1900-luvun alusta 1950-luvulle asti. 

Elokuisena iltana vuonna 1904 Rantatöysässä on kokoonnuttu kirkkokuoron harjoituksiin, joiden jälkeen Pohjalan Elias kerää rohkeutta ja lähtee saattamaan Saaren Mariaa. Tästä alkaa vähitellen heidän välisensä rakkaustarina, joka johtaa avioliittoon. Mutta tie sinne on pitkä, koska sitä ennen Elias ehtii viettää Amerikassakin muistaakseni pari vuotta. 

Avioiduttuaan he ostavat jossain vaiheessa oman talon, jolloin heidän sukunimekseen tulee Vuorinen. Siinä vuodet sitten vierivät, syntyy lapsia, tulee sota, toinen ja kolmaskin. Kaiken keskellä Vuoriset löytävät turvansa Jumalasta, joka on heidän kanssaan niin ilon kuin surunkin hetkinä. Vapaakirkolliset lukijat voivat löytää kirjasta muun kiinnostavan ohella tuttujen saarnamiesten nimiä, kun nämä vierailevat Rantatöysässä puhujamatkoillaan. 

Monen kuulijan silmäkulmaan nousee kyynel. Kaikki ovat vaikeina päivinä kokeneet samaa. Kansan ylitse on käynyt kuin raju tuulispää, jota on seurannut ukkosenpysty, jossa salamat ovat leimahdelleet. Joukossa on niitä, jotka surevat sodassa kaatuneita tai vieläkin tuntevat pelon ajavan takaa kuin ulvova susi. Voisiko näihin haavoihin olla parempaa lääkettä kuin sananjulistajan lohdullinen saarna? 

Kirjan tapahtumat etenevät hitaasti ja rauhallisesti, eikä tapahtuminen olekaan tässä pääasia, vaan 1900-luvun alun maalaiselämän kuvaus. Verkkonen kuvaa tarkkaan tuon ajan maatilan töitä. Niistä ja kaikesta menneen ajan elämästä on nautinto lukea. Joskus kun oikein väsyy 2000-luvun hektisyyteen tai omaan liian raskaaseen ja dramaattiseen kirjamakuunsa, tällaisen kirjan lukeminen on lepoa. 

Minähän en läheskään aina jaksa lukea hitaasti eteneviä kirjoja, mutta on sellaisiakin, joihin aivan ihastuu, ja tämä oli yksi niistä. Ihana aikamatka menneisyyteen! Lisäksi olen itsekin eteläpohjalaista maanviljelijäsukua molempien vanhempien puolelta, ja toinen puoli sukua on tuon Rantatöysän läheltä Töysästä, joten tuntui kuin olisi lukenut oman sukunsa historiaa (ja kukapa sitä tietää, vaikka olisimmekin jotain kautta samaa sukua?). Eri yhteyksistä tuttuja paikallisia sukunimiäkin tuli vastaan. 

Saaren Maria kuvaa hienosti tavallisten maaseudun ihmisten tavallista arkea, maanläheistä elämää ja uskoa. Marian ja Eliaksen välistä rakkautta Verkkonen kuvaa herkästi ja kauniisti: miten se kasvaa alun arasta hapuilusta lämpimäksi kiintymykseksi. 

Ajankuva ja ja historialliset yksityiskohdat tuntuivat myös hyvin uskottavilta. Esimerkiksi yhdessä kohdassa, jossa luettiin Raamattua, se oli tietenkin vanha Piplia, jossa kieli oli oikeasti wanhaa: "Sillä en minä häpee Christuksen ewangeliumia; sillä se on Jumalan woima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle niin myös Grekiläiselle..." Ja tämä vain yhtenä esimerkkinä.  

Kun kirjan lopussa läheiset saattavat haudan lepoon ensin Eliaksen ja sitten Marian, heihin on ehtinyt kiintyä sen verran, että ihan itsellekin tulee ikävä. Melkein tekee mieli lähteä Alavuden hautausmaalle heitä tervehtimään. 

Koska Erkki Verkkonen on kirjoittanut muitakin historiallisia sukuromaaneja, luettava ei onneksi lopu heti kesken. 

Päivä Oy 2004 

328 sivua 

Kansi: AD Studio Oy 

Kannen kuvat: Erkki Verkkonen