Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä

Anja Snellmanin Kaikkien toiveiden kylä oli kiinnostanut minua ilmestymisestään asti eli jo muutaman vuoden ajan, mutta jos olisin arvannut, miten tämä tarina lumoaisi minut ja veisi mennessään, en olisi viivytellyt näin kauan. Teos pääsi suorinta tietä lempikirjojeni joukkoon. 

Kirja kertoo  kahden naisen ystävyydeksi syvenevästä suhteesta Kreetalla kesällä 2018. Kreetalainen Agave on 93-vuotias ja elää aivan yksin syrjäisessä, jo vuosia sitten autioituneessa Pneuman vuoristokylässä seuranaan aasi, koira, kanat ja vuohet. Eräänä kesäisenä päivänä hän löytää vuohipolulta pahoin loukkaantuneen nuoren Monikan, joka tuntuu fyysisten vammojen ohella menettäneen myös muistinsa. Mistä Monika on ilmestynyt sinne keskelle ei mitään; mitä hänelle oikein tapahtui? 

Monika jää asumaan Agaven luo, mutta alussa molemmat naiset suhtautuvat toisiinsa epäluuloisesti. Monika lähtisi kyllä heti pois, mutta on liian huonossa kunnossa lähteäkseen, ja kylästä on myös aivan liian pitkä matka ihmisten ilmoille. 

Vähitellen naisten välille kehittyy kuitenkin lämmin ystävyys, vaikka edelleen he silloin tällöin myös ärsyttävät toisiaan, riitelevät ja mököttävät. Mutta he myös viettävät yhdessä ihania päiviä kreetalaisen luonnon ympäröiminä ja jakavat toisilleen yhä kipeämpiä muistoja vuosien varrelta. Monikakin alkaa vähitellen muistaa, mitä hänelle on tapahtunut. Molemmilla on ollut omat surunsa ja myös omat pettymyksensä rakkaudessa. Agave on joutunut todistamaan saksalaisten hirmutekoja saarella toisen maailmansodan aikana. Silloin kylästä kuoli paljon väkeä, myös hänen läheisiään. 

Kirja on upea kudelma kauneutta ja rumuutta, menneisyyttä ja nykyhetkeä, kipua ja ilon pilkahduksia, rakkautta ja julmuutta, ystävyyden lämpöä ja kreetalaisen kesän kauneutta. Tuo syrjäinen vuoristokylä oli paikka, johon oli ihanaa sukeltaa ja unohtua sinne, jättää taakseen kaikki muu. Kaikkien toiveiden kylä täytti minun toiveeni ja ylitti ne; se todella lumosi minut niin, ettei sellaiselle ole sanoja. Tämä on niitä kirjoja, jotka haluaa lukea hitaasti nautiskellen, jokaista sanaa erikseen maistellen. Kirja, johon on ehdottomasti palattava joskus vuosien päästä uudestaan. 

Päivät ovat toistensa kaltaisia, niin kuin ne kesäisin Kreetalla ovat. Vain tuuli vaihtaa välillä paikkaa. Naiset hoitelevat yhdessä eläimiä, hakevat munia ja vuohenmaitoa, keräävät kasvimaalta vihanneksia, lorauttelevat ruokiin milloin öljyä milloin hunajaa, ja Monika opettelee nöyrästi Agaven perintöreseptejä. 

  Agave kertoilee Monikalle iltaisin muistojaan, jotka liitelevät ajassa ja paikassa kuin leveäsiipiset linnut vuorten välisissä laaksoissa, eikä tarinoiden vaihtelu ja lyhyet laulunpätkät, joita vanhus hänelle tuon tuosta kimeällä äänellään tarjoilee, enää ärsytä häntä. 

Snellmanin vahva, visuaalinen ympäristön kuvaus nousee hänen paikallistuntemuksestaan. Kirjan ilmestyessä hän oli asunut Kreetalla eripituisia aikoja jo 25 vuoden ajan. Siellä hänet on myös vihitty ensimmäiseen avioliittoonsa ja siellä hän on toiminut järjestämiensä kulttuuri- ja liikuntamatkojen oppaana. Tuo ympäristön kuvaus ja muutenkin Snellmanin upea kieli saa lukijan tuntemaan kuin olisi itsekin paikalla näkemässä, kokemassa, aistimassa ja elämässä läpi nuo päivät ja hetket Agaven ja Monikan seurassa. 

En ole lukenut Snellmanin muita teoksia (pitäisi kyllä lukea), joten en osaa verrata tätä niihin. Mutta Kaikkien toiveiden kylää voin suositella lämpimästi! Matkakuumetta tällainen kirja kyllä aiheuttaa. En ole koskaan käynyt Kreetalla enkä muuallakaan Kreikassa, mutta kiehtovia kohteita ne ovat aivan ehdottomasti. 

WSOY 2018 

357 sivua 

Päällys Martti Ruokonen  

Kirjaan on ihastuttu muissakin blogeissa: 

Hemulin kirjahylly 

Kirjasähkökäyrä 

Kirjavinkit 

Kirsin kirjanurkka

Kirjojen keskellä 

Anun ihmeelliset matkat