Ymmärryksen ylistys. Poimintoja persian kielen runoperinteestä

Toim. ja suom. Kiamars Baghbani 

Eilen tarjosin itselleni kakkua ja persialaisia runoja. Runot olin lainannut kirjastosta jo joskus kuumimpien kesähelteiden aikaan; kakkulähetys puolestaan tuli yllätyksenä mieheni työpaikalta. Mikäs sen sopivampi yhdistelmä! 

Olen aina kuullut sanottavan, että iranilaiset (eli persialaiset) rakastavat runoja. Olin siis utelias näkemään, millaisia ne kuuluisat persialaiset runot oikein ovat, kun niitä on näköjään hiukan suomennettukin. 

Tämä kokoelma on läpileikkaus persialaisesta runoudesta yli tuhannen vuoden ajalta. Mukana on neljäkymmentä runoilijaa ja yleensä yksi tai kaksi runoa kultakin. Yksittäiseen runoilijaan ei siis pääse tutustumaan kovin syvällisesti, mutta mielenkiintoisen aikamatkan noiden tuhannen vuoden halki tämä teos kyllä tarjoaa. 

Kiamars Baghbani on iranilaissyntyinen, mutta asunut Suomessa vuodesta 1990 lähtien, toiminut kulttuurituottajana ja työskennellyt aktiivisesti suomalaisen maahanmuuttajakirjallisuuden edistämiseksi. Tähän kokoelmaan hän on valinnut runoja, joista itse pitää. Niissä on kuitenkin monipuolisesti hyvin erilaisia runoja. Kirjan lopussa jokainen runoilija myös esitellään lyhyesti. 

Noista kaikkein vanhimmista runoista täytyy todeta, että kyllä ihmisen elämässä on tiettyjä asioita, jotka pysyvät samoina, oltiin sitten 900-luvulla tai nykyajassa. Myös silloin vuosisatoja sitten on sodittu ja rakastettu. 

Esimerkiksi 1300-luvulla Shirazissa elänyt Djahan khatoon oli prinsessa ja hyvin kuuluisa aikanaan. Häneltä on säilynyt rakkausrunoja, joista tässä yhdessä kirjaan valitussa hän valittelee pettymystään rakastettuaan kohtaan ja sanoo muun muassa: 

rakkauden linnustamme sinun kädessäsi 

tuli arvoton, koska sait sen ilmasta helposti 

nousit sydämeni tuli, lensit tuhkana pois 

virtasit silmäni vesi johon hukun 

alusta asti arvasin, että tästä suhteesta 

en saa mitään muuta kuin ikävyyttä 

Mukana on muutama sellainenkin runoilija, jotka ovat niin kuuluisia, että minäkin olin kuullut heidän nimensä. Ainakin Omar Khayam ja Rumi ovat tällaisia. Omar Khayam (joka kuoli noin vuonna 1123) kirjoittaa: 

Varhain aamulla kukko laulaa 

tiedätkö mistä se huutaa? 

Tästä: aamun peilistä näen, että 

vanhenit juuri yön verran, etkä huomannut sitä. 

Kirjan nimirunon Ymmärryksen ylistys on kirjoittanut 900-1000 -luvuilla elänyt Ferdousi, ja se on ote Persian kansalliseepoksen Shahnamen johdantoluvusta. Nimensä mukaisesti runo ylistää ymmärrystä, viisautta ja järkeä. Shahname on muuten myös suomennettu nimellä Kuninkaiden kirja, jos joku on kiinnostunut eepoksista. 

Sodan ja rakkauden ohella runoissa kuvataan muun muassa luontoa ja luonnonvoimia. Mukana on runoja lumesta, talven kylmyydestä, piikkipensaasta ja tuulesta tomuisella aavikolla, orvokeista, joutsenesta, puusta ja maanjäristyksen aiheuttamasta tuhosta. 1900-luvulla elänyt Siavash Kasrai kirjoittaa kauniisti runossa lyyrinen runo puulle, muun muassa näin: 

kätesi ovat täynnä tähtiä ja sielusi täynnä kevättä 

olet kaunis oi puu 

kun tuulet tekevät pesän takkuisiin lehtiisi 

kun tuulet harjaavat vihreitä hiuksiasi 

olet suurenmoinen oi puu 

Yhdysvalloissa vuonna 2000 kuollut Nader Naderpour kuvaa runossaan Veri ja tuhka hyvin vavahduttavasti maanjäristyksen aiheuttamaa tuhoa, kuolemaa, raunioita ja pelkoa sekä myös maanpakolaisuuden surua. Miten ihminen matkustaa pois unohtaakseen kaiken ahdistuksen, mutta maanpakoonkin suru seuraa häntä, ja hän joutuu toteamaan: 

Paikka, jossa elän, on paratiisi 

mutta täällä olen osaton vieras. 

Muutamassa runossa puhutaan myös naisen asemasta, joka onkin muslimimaassa yksi tärkeä aihe. Iraj Mirza (1874-1924) oli vapaamielinen ja intellektuelli prinssi, joka kirjoitti satiiria. Kirjassa on hänen runonsa Hejab, joka on todella hyvin satiirinen; siinä hän kritisoi sitä, että naiset joutuvat kätkeytymään hunnun alle. 

Vuonna 1947 syntynyt Golrokshar Safieva puolestaan on erittäin tunnettu runoilijatar, joka on kirjoittanut paljon runoja naisten elämästä. Hänen kirjoittamansa Kivityskivipatsas on kirjan traagisin runo; se kertoo naisesta, joka joutuu miesten kivittämäksi. Kaikessa surullisuudessaan se toisaalta myös kuvaa naisia hyvin kauniisti ja lämmöllä. 

Tähän loppuun vielä Omran Salahin (1947-2006) runo Etunimi: 

Puuta, lehden nimellä 

Kevättä, kukan nimellä 

Tähteä, valon nimellä 

Vuorta, kiven nimellä 

Ilahtuvaa sydäntäni, rakkauden nimellä 

Rakkautta, kivun nimellä 

Minua, etunimelläni, kutsu 

Kirjan koonnut Kiamars Baghbani on itsekin runoilija. Hänestä kertoo lähemmin Kirjasampo. 

ntamo 2007 

94 sivua 

Kieliasun tarkastus Leevi Lehto 

Ulkoasu Lauri Wuolio 

Minulla on lainassa toinenkin kokoelma, jossa on neljän iranilaisen nykyrunoilijan runoja. Heistä kolme oli mukana tässäkin kirjassa, mutta sen toisen kirjan kautta heidän runouteensa pääsee tutustumaan paremmin. Kerron heistä sitten, kun saan senkin kirjan luettua. Olen selannut sitä, ja se vaikuttaa lupaavalta, mutta saapa nähdä jatkaisinko seuraavaksi yhtä romaania, jota olen jo aloittanut.