Kukko lauloi, kun Nai Kai syntyi pienessä thaimaalaisessa kylässä, ja siitä poika sai nimensä Kai, joka tarkoittaa kukkoa. Vartuttuaan hän sai vielä herratittelin Nai, joka on kirjan muidenkin miesten nimen edessä. Jouko Heinikainen puolestaan oli lähetystyössä Thaimaassa ja tunsi kristityksi kääntyneen Nai Kain. Kun Heinikainen kuuli, miten värikäs elämäntarina miehellä oli, hän kirjoitti siitä tämän kirjan.
Kirja on ilmestynyt vuonna 1986, ja se kertoo Nai Kain elämästä vanhuuteen asti, joten melko lailla menneissä ajoissa tässä liikutaan varsinkin mitä tulee Nai Kain lapsuuteen ja nuoruuteen. Mitään vuosilukuja kirjailija ei kerro. Kun Thaimaa on minulle hyvin tuntematon maa, en voi tietää, mikä kaikki kirjassa kerrottu on siellä tätä päivää edelleen, mutta varmaankin jotain on muuttunut ja jotain pysynyt samana.
Nai Kain perhe oli köyhä, ja hänen äitinsä kuoli "polttotautiin", jonka sai syötyään nälkiintyneenä pilaantuneita ruuan tähteitä (toisin sanoen pilaantunutta koiran selkäydintä). Varmasti tästä syystä Nai Kaille tuli pakkomielle rahasta ja rikkaudesta. Hän halusi aikuistuttuaan tulla rikkaaksi keinolla millä hyvänsä, ja kaikki mahdolliset keinot hän todella käytti.
Nai Kain monivaiheinen tie johti lopulta pelätyn noidan luo, jonka luona hänelle tehtiin rankat kaksitoista vuorokautta kestäneet rituaalit. Hän oli valmis antautumaan pahan valtaan saadakseen rikkautta. Noita tatuoi hänet kiireestä kantapäähän ja sanoi lopuksi hänelle:
Nyt olet valmis palvelukseen. Sinuun ovat asettuneet uudet voimat. Älä pelkää ketään, sillä sinä olet tullut haavoittumattomaksi. Sinuun ei pysty veitsi eikä luoti. On kuitenkin yksi, joka voi sinut valastasi vapauttaa. Hänellä on vallassaan Sana. Sitä Sanaa pelkää. Varjele itsesi siltä, muutoin et tule rikkaaksi.
Rikastumisyritykset eivät kuitenkaan menneet ihan putkeen. Niillä retkillä tuli tehtyä kaikkea sellaista, mistä jäi paha olo ja syyllisyys. Nuoresta asti Nai Kai oli myös halunnut löytää vastauksen kysymyksiinsä elämän tarkoituksesta, mutta kukaan ei voinut vastata hänelle. Edes buddhalainen pappi ei tiennyt vastausta, koska etsi sitä vielä itsekin.
Kuten kirjan nimestä näkyy, Nai Kaista tuli lopulta kristitty. Hän löysi kaipaamansa rauhan. Jumala, josta hän sai kuulla, oli melkein liian hyvää ollakseen totta, koska: jumalathan olivat aina vaatineet, eivät koskaan mitään antaneet. Mutta tämä Jumala antoi.
Nai Kain elämä oli todella monivaiheinen ja täynnä toinen toistaan yllättävämpiä käänteitä. Lisäksi kirja kertoo myös paikallisesta elämäntavasta, arjesta ja juhlasta. Jouko Heinikainen kuvaa muun muassa maanviljelystä ja metsätöitä. Metsurin vaimona minusta oli hauska lukea, miten siellä elefantit vetivät tukit metsätien varteen. Lieneekö tuo kansikuvan elefanttikin tekemässä juuri sitä?
Kirjassa ei kuitenkaan olla pelkästään maalla, vaan Nai Kai eli myös kaupungissa ja kohtasi siellä monia asioita, joista ei ollut kotikylässä koskaan kuullutkaan.
Kiinnostavaa oli hiukan tutustua Thaimaahan ja varsinkin lukea, mikä sai Nai Kain kääntymään kristityksi. Sekin on oma ihmeellinen tarinansa, jonka voit lukea tästä kirjasta.
Ristin Voitto 1986
164 sivua
Kannen kuva Tapio Mallat
Kannen suunnittelu Leena Nevalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti