Aleksi Wilenius: Tähdet ovat aina yllämme

Tähdet ovat aina yllämme on vuonna 2000 syntyneen Aleksi Wileniuksen ensimmäinen runokokoelma. Aikaisemmin hän on julkaissut yhden romaanin. Minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua Wileniuksen runouteen, kun sain tämän hänen teoksensa arvostelukappaleena.

Useimmat kokoelman runoista ovat hyvin lyhyitä, ja monissa niistä tiivistyy muutamaan sanaan hienoja oivalluksia. Pidän Wileniuksen kielikuvista, joissa on herkkää, omaperäistä ilmaisua.

Runot kuvaavat useimmiten luontoa tai rakkautta. Kirjan takakannen sanoin: "Lyhyen naiiveja huomioita luonnosta, kodin piiristä sekä rakkaudesta ripauksella symbolismia."

Joitain kirjan runoista voisi vielä hioakin, mutta kuten sanottu, monissa runoissa on hienoja, raikkaita kielikuvia. Wilenius on selvästi lahjakas kirjoittaja. Luontoaiheiset runot ovat visuaalisia, ne maalaavat kuin akvarelleja ja tavoittavat pieniä, ohikiitäviä hetkiä, kuten vaikka seuraavassa:

"Puissa kultaa.
Samettisella sammaleella
lukki solmii kengännauhojaan."

Tai tässä toisessa runossa:

"Tuli pimeämpää.
Aurinko painoi päänsä
pilvityynyyn."

Rakkausrunoista mainittakoon yksi kenties kesähelteillä kirjoitettu, jossa puhutaan kuumasta säästä, mutta - "onneksi sydänlämmöstä / ei koskaan voi / läkähtyä."

Netissä näkyy olevan Aamuposti-nimisen lehden juttu Aleksi Wileniuksesta, mutta koska se on vain tilaajille, luin pelkän otsikon. Joka tapauksessa jo otsikko kertoo sen verran, että Risto Rasa sysäsi hänet runojen tielle. Eräässä tämän kokoelman runossakin tämä käy ilmi, kun siinä nautitaan lauantaiaamusta espresson ja Risto Rasan seurassa.

Itsekin luin nuorena paljon Risto Rasan runoja. Wilenius näyttääkin kulkevan hänen jalanjäljissään, omana itsenään kuitenkin. Hienoa runoutta, jollaisesta itse pidän.

Nautin siitäkin, että nämä runot olivat niin lyhyitä. Minusta on (valitettavasti) tullut niin hidas lukija, että joskus romaanien ja muiden paksujen teosten lukeminen tuntuu melkeinpä työläältä puurtamiselta. Sellaisten välissä on nautintoa maistella tällaisia pieniä herkkupaloja - hiukan kuin suklaakonvehteja ainaisen ruisleivän syömisen väliin, jos näin saa sanoa!

Kauniin, herkän luonto- ja rakkausaiheisen lyriikan ystäville voin tätä kirjaa suositella.

Lämmin kiitos runoilijalle arvostelukappaleesta!

Annorlunda Mediatuotanto Oy 2018, 81 sivua
Kannen kuva: Aleksi Wilenius
Taitto ja ulkoasu: Matti Mattila

Kirjasta muualla: Kirjat kertovat -blogi