Perheenä he sitten lähtivät lähetystyöhön Boliviaan, Etelä-Amerikkaan. Siellä värikästä ei ollut vain latinalainen elämänmeno, vaan myös Jumalan suuret teot. Kirjassa oli niin paljon eri tapauksia, etten varmaan edes muista enää monta, mutta mieleen tulee esimerkiksi tilanne, jossa piti pitää ulkoilmatilaisuus, mutta satoi niin rankasti kuin vain siellä päin maailmaa voi sataa. Juhani aikoi perua koko jutun, mutta joku toinen - en muista kuka - ei suostunut luovuttamaan, vaan avasi auton ikkunan ja - tätäkään en enää muista tarkasti, mutta olikohan se jotenkin niin, että hän huusi sateelle, että sen pitäisi loppua Jeesuksen nimessä - ja se loppui kuin seinään! Sitten kokouspaikan yllä oli sateeton alue, vaikka kaikkialla ympärillä satoi. Ja välittömästi tilaisuuden loputtua sade alkoi taas.
Huotarit pääsivät palaamaan Boliviaan vielä 2000-luvullakin, mutta sitten siellä valittiin intiaanipresidentti Evo Morales. Muistankin, kun olin silloin innoissani siitä, että intiaani valittiin presidentiksi. Kristinuskolle se ei kuitenkaan tiennyt hyvää, vaan niin katolisten kuin muidenkin kristillisten kirkkokuntien lähetystyöntekijöiden viisumit katkaistiin. "Perustuslaista haluttiin siivota pois kristillisiin arvoihin ja kristinuskoon viittaavat pykälät, ja niiden sijaan nostettiin alkuperäisuskonnot. Niitä tulisi Boliviassa harjoittaa", kirja kertoo.
Kuten kirjan nimi kertoo, Huotari on tehnyt pitkän elämäntyön myös vainottujen kristittyjen parissa, järjestössä, joka oli Suomessa aluksi nimeltään Stefanus-Lähetys, nykyään Marttyyrien Ääni. Kansainvälisen järjestön perustaja Richard Wurmbrand oli romanialainen luterilainen pappi, joka itse virui vankilassa kidutettuna vuosikaudet. Uskonsa takia siis. Järjestö on yhteiskristillinen. Huotari on tehnyt yhteistyötä yhtä lailla vainottujen katolisten kuin protestanttisten kristittyjen kanssa.
Tästäkin työstä kirja kertoo katkelmia muun muassa Intiasta, Etelä-Sudanista ja Kolumbiasta. Vainotut kristityt joutuvat kokemaan todella järkyttäviä asioita ja siksi he tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen ja avun. Siitä syystä Suomenkin seurakunnissa kierretään kertomassa heidän tilanteestaan. Niin Marttyyrien Ääni kuin myös Open Doors -järjestö.
Myös Neuvostoliitosta kirja kertoo: Raamattujen salakuljettamisesta sikäläisille kristityille. Neuvostoliittoon liittyy myös erikoinen ja ihmeellinen tapaus, joka oli alkusysäys sille, että Juhani Huotari myöhemmin lähti vainotun kristityn asiamieheksi.
Kirja oli alusta loppuun todella puhuttelevaa, rohkaisevaa ja innostavaa luettavaa. Tietysti hengellisessä työssä tulee myös paljon vastuksia, ja niitä tulee henkilökohtaisessa elämässäkin. Tummat ja vaaleat värit yhteen kudottuina punovat kuitenkin tästäkin kirjasta puhuttelevan kertomuksen Jumalan johdatuksesta ja huolenpidosta. Ja siitä, että hän rakastaa niin kristittyjä kuin ei-kristittyjä kaikkialla maailmassa.
Joskus vainokin voi kääntyä siunaukseksi, kuten tässä otteessa, jossa Juhani on vierailulla Chennain miljoonakaupungissa Intiassa:
"Juuri ennen evankelioimistapahtuman ensimmäisen tilaisuuden alkua tuli viesti, että Graham Staines ja hänen molemmat pienet poikansa oli poltettu elävältä autoonsa toisaalla Intiassa. Graham oli tehnyt arvokasta työtä intialaisten parissa. Tohtori Staines oli monella tavoin auttanut lähetyssaarnaajia Intiassa omalla arvokkaalla panoksellaan. Se maksoi hänen ja hänen kahden poikansa hengen.
Graham Stainesin leski esiintyi televisiossa tapahtuneen jälkeen ja antoi anteeksi hirmutyön tekijöille. Leski sanoi, että Jeesus rakastaa myös näitä surmaajia, joten hänkin haluaa antaa heille anteeksi. Esiintyminen sai valtavan huomion intialaisten parissa. Miten on mahdollista, että miehensä ja molemmat poikansa menettänyt nainen saattoi sanoa niin?
Heräsi valtava kiinnostus kristittyjä kohtaan. Ensimmäiseen tilaisuuteen suurelle krikettistadionille tuli noiin 80 000 ihmistä, sunnuntain päätöstilaisuudessa oli toistasataatuhatta kuulijaa. Juhani ei ollut uskoa silmiään katsellessaan ihmismassaa edessään. Sanan saarma kosketti. Tuhansia ihmisiä riensi esille. He halusivat antaa elämänsä Jeesukselle."
Päivä Oy 2018, 221 sivua
Kansi: Jyri Taipale
Takakannen kuva: Maija Tillander
Kuvat: Huotarien perhealbumi
Isäntä on joskus nuorena ollut kuuntelamassa Wurmbrandia ja joku hänen kirjansakin meillä hyllyssä on. Ja mitä sateeseen Boliviassa tulee, katsoimme isännän kanssa muutama päivä sitten Yle Areenasta mielenkiintoisen elokuvan: Sade kuuluu meille. Sen tapahtumat sijoittuvat Boliviaan. Elokuvan pitäisi löytyä tästä: https://areena.yle.fi/1-4400014
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Kuulostaa kiinnostavalta tuo elokuva. Itse luin joskus nuorena Wurmbrandin kirjoja ja ahdistuin niistä hänen kokemuksistaan silloin kauheasti. En tiedä miten nyt kokisin, mutta ainakin olen lukenut muita vastaavia kirjoja myöhemminkin.
PoistaNiin ja Bolivian sateistahan en sinänsä tiedä, mutta ainakin kun olin Ecuadorissa, siellä kadut heti lainehtivat, kun oli hetken satanut.
PoistaOn kyllä valtavan mielenkiintoista lukea sellaisten ihmisten elämästä, jotka ovat luovuttaneet elämänsä Jumalan käyttöön! Täytyykin hankkia käsiin tämä kirja. Samantyyppinen oli varmaan Matti Vuolanteen elämäkerta - Matti Jeesuksen pappi.
VastaaPoistaKyllä tällaiset kirjat ovat tosi kiinnostavia, niin tämäkin. Kannattaa lukea! Itse en ole lukenut sitä kirjaa Matti Vuolanteesta.
PoistaTodella mielenkiintoiselta kuulostaa. Muistaakseni olen kuunnellut Huotarin haastattelun radio Deistä koskien tätä kirjaa.
VastaaPoistaTämä on kyllä kiinnostavaa luettavaa. Suosittelen!
Poista