Kirjassa on ajatuksia monista eri aiheista: muutoksesta, vastuun ottamisesta, päätöksenteon vaikeudesta ja tärkeydestä, oman tahdon käyttämisestä, liiallisesta kiltteydestä, vihasta, kriisien, kivun ja surun kohtaamisesta, pettymyksistä ja epäonnistumisista, huolehtimisesta ja murehtimisesta, pessimismistä ja optimismista, tunteista, järjestä, unelmista.... siis taatusti jokaiselle jotakin!
Yksi tärkeä ajatus on se, että saatamme usein olla itse itsemme pahin vihollinen, ja meidän pitäisi oppia sen sijaan suhtautumaan myötätuntoisesti myös itseemme ja puhumaan itsellemmekin lempeästi ja rohkaisevasti, ei vain muille. On aika lopettaa itsensä vääränlainen syyllistäminen ja pelkästään omien vikojen ja heikkouksien näkeminen. Jokaisella meistä on myös vahvuuksia ja hyviä puolia. Miksi emme kiinnitä huomiota niihin? Pettymyksiä, vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia elämässä tulee, mutta niidenkään ei tarvitse antaa lannistaa itseään, vaan niistä voi ottaa opikseen ja mennä eteenpäin.
Jos taas ei omin voimin selviä, on aivan ok hakea itselleen apua ja opetella puhumaan asioistaan esimerkiksi terapiassa. Usein jo pelkkä puhuminen voi helpottaa oloa, vaikka itse asia ei heti ratkeaisikaan.
Kipeät tunteet on hyvä oppia kohtaamaan avoimesti; jos ne yrittää tukahduttaa ja pakenee niitä, ne voivat vain sairastuttaa ihmistä enemmän ja aiheuttaa fyysisiäkin oireita. Itselleen on annettava lupa olla väsynyt ja surullinen ja levätä silloin, kun voimat ovat lopussa. Toisaalta Suutari kirjoittaa myös siitä, että välillä kannattaa keventää, tehdä mukavia asioita ja kohdella itseään lempeästi.
Loppuun joitain otteita Heli Suutarin ihanan lohdullisesta kirjasta:
"Jos emme ole saaneet eväitä lentämisen opetteluun, saamme hakea apua. Ympärillämme on lukuisia aikuisia, jotka ovat oppineet siipiensä käyttämisen jalon taidon vasta myöhemmällä iällä. Voimme oppia heiltä. Voimme myös lukea neuvoja kirjoista tai kokeilla vaikkapa terapiaa.
Varmasti opimme lentämään. Ensin vain tulee astua kotipesän ulkopuolelle. Pudotuksesta voi seurata suuri vapaus.
Tänään käytän siipiäni ja lennän haluamaani suuntaan. Vaikka siipeni tuntuisivat huterilta, luotan siihen, että ne vahvistuvat ja kantavat."
*************
"Voimme ottaa jonkin pienen, konkreettisen askeleen. Ensimmäinen askel on aina vaikein.
Asiat eivät ehkä helpota vähään aikaan ja selkeys antaa odottaa itseään, mutta siitä huolimatta kuljemme kohti haaveitamme. Voimme muistella, kuinka kauan kesti oppia soittamaan pianoa, pelaamaan jääkiekkoa tai avaamaan suu vieraalla kielellä. Myös elämäntaitojen oppiminen vie aikaa. Pikkuhiljaa, askel askeleelta riittää hyvin.
Tänään teen jotain konkreettista haaveitteni eteen. En tarvitse takuita lopputuloksesta, eikä minun tarvitse odottaa lisätietoja. Otan askeleen tänään."
*************
"Ehkä elämä on kuin korttipeli. Vaikka saimme huonot tai keskinkertaiset kortit, niitä ei kannata lyödä pöytään vaan jatkaa pelaamista. Kurssi voi kääntyä suotuisammaksi. Vahvat kortit eivät ole takuu voitosta. Eläviä esimerkkejä hyvien korttien tuhlaamisesta löytyy yllin kyllin.
Meidän vastuullamme on osallistua peliin ja tehdä parhaamme niillä korteilla, mitä meillä on.
Tänään keskityn siihen hyvään, mitä minulla on. En säti itseäni siitä, mitä en vielä osaa tai mitä en ole päässyt oppimaan. Elämäntaitoni karttuvat tekemällä."
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta ja Heli Suutarille siitä, että jaoit kaikki nämä rohkaisevat ajatuksesi meille lukijoille! Tämä on monille meistä ehdottomasti tärkeä ja tarpeellinen kirja! Itselläni se ainakin tulee kulumaan käytössä jatkossakin, koska tällainen synkkämielinen pessimisti on kroonisesti rohkaisun tarpeessa :)
Atena Kustannus Oy 2019
Taidamme koko Suomi kuulua synkkämielisiin pessimisteihin, paitsi kesällä, silloin olemme kaikki elämänjanoisia optimisteja :)
VastaaPoistaKesäaika on pian meillä kaikilla :)
Niin, kyllähän kesä voi hiukan helpottaa pessimismiä. Suomalaista se pessimismi saattaa hyvinkin olla, kylmän ja pimeän keskellä syntynyttä! Onneksi voi piristää mieltään tällaisilla kirjoilla! :)
Poista