Tapio Kyyhkynen: Ahdistava armo

Juhannuksen lähestyessä sain vihdoin luettua tämän kirjan, jonka ostin eräiltä kristillisiltä juhannusjuhlilta pari kolme vuotta sitten. Otsikko voi kuulostaa oudolta: miksi ihmeessä armo ketään ahdistaisi? Mutta kirjoittaja tarkoittaa nimellä armoon uskomisen vaikeutta, sitä että Jumalan armo tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.

Niin yksinkertaiselta kuin armo teoriassa kuulostaakin, me ihmiset olemme kuitenkin oppineet, että kaikki pitää jollain tavalla ansaita, emmekä osaa ottaa mitään vastaan ilmaiseksi. Ja niin me, olimmepa omassa kristityn vaelluksessamme aloittelijoita tai jo "vanhoja tekijöitä", aika monesti kipuilemme juuri tämän armon kanssa. Onko se ihan oikeasti totta ja kuuluuko se minullekin?

Tapio Kyyhkynen kirjoittaa:

"Onko armo sitä, että kun kaikki menee mukavasti, silloin armokin on matkassa, ja kun taas menee huonosti, silloin armo on jäänyt pois kelkasta? Raamatun ilmoituksen mukaan näin ei voi olla. Armo on silloinkin mukana, kun meistä tuntuu, että Jumala ei voi hyväksyä vajavaista elämääni."

Kirjan alkupuoli käsittelee eri tavoilla vääristyneitä jumalakuvia, joita meillä voi olla ja jotka sitten vaikeuttavat armolliseen Jumalaan uskomista. Loppuosa kirjasta taas käsittelee itse armoa: mitä se on ja kenelle se kuuluu?

Itseäni Ahdistava armo kiinnosti juuri niiden erilaisten jumalakuvien käsittelyn takia. Melkoinen kokoelma rankkoja jumalakuvia kun on itsellänikin ollut ja on ajoittain edelleen (ja tulee ehkä aina olemaan). Mutta kuten eräs pastori totesi juuri vähän aikaa sitten, se ihmisen väärä ja sairas jumalakuva ei ole Jumala, vaan epäjumala.

Tapio Kyyhkynen käsittelee viittä tällaista jumalakuvaa: kaukainen vetäytyjä, hylkäävä Jumala, rankaiseva Jumala, suorituksia mittaava Jumala ja syyllistävä Jumala. Kukin näistä on oman otsikkonsa alla. Jokaisen kohdalla on aluksi lainaus joltain henkilöltä, joka uskoo kyseisenlaiseen Jumalaan (tai "jumalaan"). Ovatko nämä otteet oikeasti jonkun tietyn henkilön suusta vai onko Kyyhkynen kirjoittanut ne esimerkin vuoksi, en tiedä. Mutta esimerkiksi syyllistävästä Jumalasta joku voi sanoa näin:

"Jumala, en voi koskaan kelvata sinulle, sillä en pysty täyttämään vaatimuksiasi. Epäonnistun koko ajan, eikä sinulla ole minulle koskaan mitään hyvää sanottavaa. Ei minussa mitään hyvää olekaan, enkä ansaitse armoasi. En voi koskaan muuttua hyväksi ihmiseksi. Parempi, kun pysyn kokonaan poissa luotasi."

Vääristynyt jumalakuva voi kyllä ilmetä eri ihmisten elämässä monin eri tavoin, ei vain niin kuin Kyyhkynen kuvaa. Esimerkiksi suorituksia mittaava Jumala voi kyllä saada monet ihmiset suorittamaan itsensä kipeiksi, mutta joku toinen taas voi musertua kokemiensa suoritusvaatimusten alle niin, että ahdistuu ja lamaantuu eikä pysty enää mihinkään. Mutta tällainen reaktio tulee ehkä esiin tuossa syyllistävässä jumalakuvassa, josta lainasin äskeisen otteen. Kyllähän nämä eri jumalakuvat voivat olla vaikka kaikki samalla henkilöllä, jolloin niiden välille ei tietysti voikaan vetää niin selviä rajoja.

Pastori Tapio Kyyhkynen (helluntaipastori ilmeisesti) on takakannen kertoman mukaan Master of Theology ja Assistant Professor of Theology; hänellä on myös erityissielunhoidon koulutus ja vuosien kokemus sairaalasielunhoidosta. Niinpä hän kirjoittaakin teologian ja sielunhoidon näkökulmasta, ja kirja onkin tarkoitettu avuksi pastoreille ja sielunhoitajille, jotka kohtaavat työssään heitä, joiden jumalakuva on vääristynyt. Kirja sopii kuitenkin myös niille, jotka hakevat apua omiin ongelmiinsa.

Kirjassa on minusta monia hyviä ajatuksia; Kyyhkynen pohtii esimerkiksi noiden erilaisten jumalakuvien taustaa. Mitkä kokemukset ovat saaneet ihmisen uskomaan tuollaiseen Jumalaan? Hyviä ovat myös monet Kyyhkysen jakamat ajatukset armosta.

Toisaalta on tässä kirjassa joitain sellaisiakin kohtia, joita en ehkä edes ymmärtänyt. Joko ajatukset oli ilmaistu epäselvästi tai sitten epäselvyys oli minun päässäni (?!). Mene ja tiedä. Mutta ei niistä sen enempää.

Monia hyviä ajatuksia kirjassa kuitenkin on, kuten tämä seuraavakin (suorituksia mittaavaan Jumalaan liittyen):

"Hengellisessä ja mielenterveydellisessä mielessä perfektionismi on erittäin vakava ongelma. Jos yritämme omilla teoillamme parantaa sitä, minkä Jeesus ristin ja ylösnousemuksen kautta teki täydelliseksi, mitätöimme Kristuksen ja teemme itsemme suureksi. On tärkeää nähdä, että vain Jumalan teko Kristuksessa oli täydellinen. Kaikki muu täydellisyyteen pyrkiminen ja sovituksen aikaansaaminen omilla teoilla on turhaa ja täysin mahdotonta. Meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että kristitystä ei tee vanhurskasta perfektionistinen täydellisyys vaan Jeesuksen veressä saatu anteeksiantamus."


Aikamedia Oy 2012
105 sivua (sekä lopussa vielä lyhyehkö kirjallisuusluettelo)
Kansi: Aikamedia / Pertti Lukkarila

P S. Itselleni tärkeämpi kirja tähän aiheeseen liittyen on kuitenkin Saara Karppisen Ahtaasta uskosta avarammalle (Päivä Oy 1994). Olen lukenut sen ensimmäisen kerran jo silloin 90-luvulla, ja nytkin olen suunnitellut, että lukisin sen uudestaan pitkästä aikaa. Tämä vinkiksi niille, joita aihe kiinnostaa!