Tässä kirjassa useat kokemusasiantuntijat - eli epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin saaneet - kertovat oman tarinansa; tosin taisipa joukossa olla joku sellainenkin, joka ei ollut aivan diagnoosia saanut, mutta tunnistaa kyllä itsessään monia epävakauden piirteitä.
Heidän lisäkseen äänessä ovat myös useat ammattilaiset. Kirjan toimittanut Kati Hankkila on kuntoutuksen ohjaaja; hänen lisäkseen mukana on psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, osastonhoitaja ja sosiaalityöntekijä. Laiskuuksissani en jaksa luetella heidän kaikkien nimiään.
Epävakaa persoonallisuus -diagnoosista kertominen ja siihen liittyvä oman elämäntarinansa jakaminen ei ole helppoa, minkä voi päätellä siitäkin, että kokemusasiantuntijoista vain yksi esiintyy omalla nimellään. Muut seitsemän käyttävät nimimerkkiä.
Kirjasta käy ilmi, että on laskettu olevan 151 erilaista tapaa olla epävakaa persoonallisuus - eli diagnoosin edellyttämät viisi kriteeriä yhdeksästä on mahdollista täyttää niin monella eri tavalla. Eräs ammattiauttaja toteaakin omassa puheenvuorossaan, ettei ole koskaan tavannut kahta samanlaista epävakaata. "Kahdella epävakaalla ei tarvitse olla kuin yksi yhteinen diagnoosikriteeri", kirjoittaa psykologi, psykoterapeutti Jyrki Saarioja. Siksi jos tunnet jonkun epävakaan, et voi leimata kaikkia muita epävakaita samanlaisiksi. Lisäksi iän myötä epävakaus saattaa monilla tasoittua.
Asiantuntijoiden tekstit kirjassa ovat luonnollisesti hyvin asiapitoisia ja käsittelevät muun muassa diagnoosia, päihdepsykiatriaa, sukupolvien ketjun katkaisemista ja kokemuksia epävakaista potilaista.
Mieleenpainuvampia ja mielenkiintoisempia tällaisen tosielämästä kiinnostuneen lukijan näkökulmasta katsoen ovat kokemusasiantuntijoiden omat kuvaukset elämästään ja sairaudestaan. Heidän kirjoituksissaan näkyy juuri tuo jo edellä mainittu tosiasia, että jokainen on epävakaa omalla tavallaan. Jokaisella on myös aivan oma ainutlaatuinen elämäntarinansa ja oma persoonallinen tapansa kertoa se.
Melko suurella osalla epävakaista on taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta on myös muita traumoja, joita voivat olla koulukiusaaminen, vanhemman vaikea psyykkinen tai fyysinen sairaus, läheisen kuolema tai itsemurha.
Kokemusasiantuntijoiden tarinat ovatkin rankkoja: Lapsuusmuistoissa on hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja alkoholismia, vanhemmat ovat voineet olla arvaamattomia tai pelottavia. Isä tai äiti on voinut suhtautua lapseensa hyvin negatiivisesti ja mitätöiden. Eräs kertoi toivoneensa lapsesta asti, että hänen vanhempansa eroaisivat ja että hän sitten saisi tilalle kivat vanhemmat.
Kaoottisen, ahdistavan ja turvattoman lapsuuden ja nuoruuden jälkeen on sitten seurannut tavalla tai toisella kaoottinen aikuisuus tunne-elämän epävakauden johdosta.
Myös avun saaminen oireilun alettua voi olla vaikeaa. Eräs kirjoittajista oireili yli kymmenen vuotta, mutta ei tajunnut olevansa sairas, vaan ajatteli olevansa vain vaikea luonne, koska oli nuorena uskaltautunut käymään ammattiauttajalla, joka vähätteli hänen ongelmiaan. Sen jälkeen apua ei uskaltanutkaan hakea moniin vuosiin. Ihminen voi myös olla päällepäin hyvin vahvan, reippaan ja pärjäävän oloinen, jolloin kukaan muukaan ei osaa pitää häntä sairaana.
Kirjan takakansi kertoo jotain - mutta ei kaikkea - siitä epävakaasta elämästä, jota näillä sivuilla sitten tarkemmin kuvaillaan:
"Tämä kirja kertoo elämästä, jossa hetken mielijohteesta otetaan lainaa ja ostetaan asunto, muutetaan ulkomaille, ryhdytään narkomaaniksi, aletaan uskovaiseksi, otetaan lopputili, mennään naimisiin tai jotakin muuta.
Kirjan sivuilla avautuu elämä, jossa kuljetaan kriisistä kriisiin hallitsemattomien tunteenpurkausten ohjaamina, jossa oikukas mieliala ajaa ihmisen yhteentörmäyksiin toisten ja yhteiskunnan kanssa."
Kaikkea tuo ei kerro epävakaudesta siksi, että niihin diagnoosin kriteereihin kuuluu muutakin kuin impulsiivisuus ja ailahteleva tunne-elämä. On myös identiteetin epävakautta: henkilö ei tiedä kuka hän on, kun mielipiteet, arvot, työpaikat, ystävät sekä kokemus itsestä ja toisista voivat muuttua äkillisesti ja moneen kertaan. Voi olla myös raivokohtauksia, hylkäämisen pelkoa, taipumusta vahingoittaa itseään ja ns. dissosiaatiota, alttiutta kokea paineen alaisena outoja olotiloja. Mutta tosiaan yhdellä henkilöllä ei välttämättä esiinny kaikkia näistä.
Kaikista näistä kirjoittajat kertovat tässä kirjassa. Eräällä kirjoittajista on myös kokemusta psykooseista.
Myös se kirjassa kerrotaan, että persoonallisuushäiriöiden piirteitä on kaikissa ihmisissä, mutta persoonallisuushäiriöissä on kysymys normaalien piirteiden äärimmäisestä korostumisesta. Ja kuten ainakin osa ihmisistä tietääkin, mutta eivät varmasti kaikki, diagnoosi ja sairaus ovat vain yksi osa ihmisestä. Myös psyykkisesti sairas ihminen on paljon muutakin kuin vain sairautensa. Olen tuntenut monia psyykkisesti sairaita, joista ulkopuoliset eivät edes uskoisi, että he ovat jollain tavalla sairaita.
Kiitos kokemusasiantuntijoille rohkeudesta kertoa oma tarinansa tässä kirjassa! Toivottavasti tämäntyyppisiä mielenterveysaiheisia kirjoja saadaan jatkossa lisää.
Prometheus Kustannus Oy 2012
164 sivua
Ulkoasu ja taitto: Inka Happo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti