Hieno runokirja tämä onkin - ja lisäksi vielä hyvin pohjalainen sellainen. Jos kysymyksessä ovat rakkausrunot, joita kirjoittaa mies, ja hän vielä käyttää eteläpohjalaista murretta, on se aika vastustamaton yhdistelmä. Ainakin tällaisen eteläpohjalaisen naislukijan näkökulmasta.
Itse en ollut aikaisemmin lukenut Arto Juurakon runoja, mutta tästä (hänen kymmenennestä kokoelmastaan) on hyvä lähteä liikkeelle. Juurakon runot ovat sydänlämpöisiä ja monesti humoristisen oivaltavia hyvän mielen runoja. Oman värinsä niihin tuo murre, kuten runossa Ääriliike, josta tässä vähän alkua:
"Ääriliikkehistä eherottomin
on rakastunehien liike:
Nei näje ku toisensa,
vaikka mihkä vahtaasivat.
Ääriliikkehistä talourellisin
on rakastunehien liike:
Nei kuluta kengänpohojia,
ku ne omis ilimakehisnänsä
liitelöö."
Mutta on näissä runoissa paljon muutakin kuin murretta. On myös hyvin nasevia oivalluksia rakkaudesta ja parisuhteesta. Hauska ja osuva on seuraava lyhyt runo, Mopiiliyhteys:
"Sinoot niinku
älypuhelin:
sua ku hipalootten,
saan yhteyren
maalimankaikkeutehen."
Tässä runossa älypuhelimineen eteläpohjalainen rakkaus ja 2000-luku kohtaavat.
Juurakon runoissa on myös paljon maanläheistä arkirakkautta: kun esimerkiksi mustikka putoaa matolle ja puoliso (runon minäkertoja) astuu vahingossa sen päälle, "sun miälestä / on vaan söpyä, / ku oon vanahemmiten / tullu vähä kömpelömmäksi."
Monissa runoissa näkyy pilke kirjoittajan silmäkulmassa, se jo edellä mainittu huumori, mutta on kirjan lopussa myös muutamia runoja rakkaan kuolemasta ja surusta.
Arto Juurakko on kaikin puolin tutustumisen arvoinen runoilija, jos lämminhenkiset, murteella kirjoitetut rakkausrunot kolahtavat. Sen verran selvitin netistä, että hän on ilmeisesti syntyisin Alavudelta.
Tmi Sananjuuri 2017
94 sivua
Taitto ja kuvat: Kirsi Maria Jalasti
Tuo vaikuttaa tosiaan kutkuttavan mielenkiintoiselta. Luulen, että lukisin tuota hymy suupielessä:) Täytyypä kysäistä kirjastosta. Mukavaaa viikonloppua sulle!
VastaaPoistaKyllä nämä ovat ihania runoja. Toivottavasti löydät kirjastosta. Mukavaa viikonloppua sullekin!
PoistaPalaanpa vielä tähän kirja-asiaan. Kävin kirjastossa tänään. Kirjoitin siitä reissusta selostustakin:) Tästä löytyy: https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/04/kirjastoreissu-kirjanmetsastysta-ja.html
PoistaOk, kiitos vinkistä! Käväisen lukemassa.
PoistaMinäkin tilasin kotiin murteella kirjoitettua runoutta. Eivät ole ihan vielä saapuneet. Niissäkin runoissa on huumoria. Olen ajatellut, että miksi pitääkin murreteksteissä aina olla jonkinlainen huumorin kotikenttäetu? Minusta murteella ilmaistaan ihan kaikenlaisia asioita, kuten tekstisi lopussa kerrotkin. Sinänsä tykkään huumorista ja nuo esimerkkirunot tekstissäsi edustavat oikein mainiota huumoria, ei pelkkää vitsailua ja sanaleikkejä.
VastaaPoistaMurteet ovat edelleenkin suomalaisten aarreaitta, jota ei vain tarpeeksi hyödynnetä. Tai sitten en ole tietoinen kaikesta murrekirjallisuudesta, mikä varmaankin on totta. En ollut tästä Juurakosta aikaisemmin kuullutkaan.
Kyllä Juurakon runoissa on tosiaan muutakin kuin huumoria. Ehkä murteella kirjoitettu teksti jo itsessään tuo kuitenkin monesti hymyn huulille, vaikka siinä ei aina olisi huumoriakaan. Juurakosta olin joskus ohimennen kuullut; veikkaan että lapualainen Kaikkea kirjasta -blogi on saattanut kirjoittaa hänen runoistaan. Pitäisikin käydä kurkkaamassa sieltä, että muistanko oikein.
PoistaIhania! Luen varmasti jos tulee vastaan. :)
VastaaPoistaNämä ovat kyllä ihania,ja näitä Juurakon runokirjoja on kaiken lisäksi monta, ettei heti lopu kesken. Kannattaa lukea, jos löydät jostain!
Poista