You-jeong Jeong: Piruparka

Kiinnostuin tästä kevään uutuuskirjasta kahdesta syystä: se on eteläkorealainen ja lisäksi psykologinen trilleri. No, olihan se kyllä pääsiäislukemistoksi lievästi rankanpuoleinen! Vaikka pidänkin dekkareista ja trillereistä, joskus nekin voivat liikkua jo siinä rajoilla, että haluaako tätä lukea. Piruparka oli paikoitellen juuri sellainen.

Siksi jos et halua lukea kovin kammottavaa juttua, en suosittele sinulle tätä kirjaa, mutta jos olet kovaksikeitetty psykotrillerien ystävä, niin tämä on sinun kirjasi. Onha tämä nimittäin kyllä alusta loppuun asti todella koukuttava, minkä takia minäkään en pystynyt lopettamaan lukemista, vaikka jossain kohtaa sitäkin harkitsin. Lisäksi se on loistava ja taitavasti kirjoitettu kuvaus ihmismielen pimeydestä, mihin jo takakansi viittaa. Ihmismielen pimeyshän on kyllä kiehtova aihe: millaista on tietyllä tavalla häiriintyneen ihmisen pään sisällä, miten hän näkee maailman, miksi hän toimii niin kuin toimii?

25-vuotias opiskelija Yu-jin asuu yhdessä äitinsä ja tämän adoptoiman ikäkaverinsa Hae-jinin kanssa (joka on jäänyt lapsena orvoksi ja menettänyt myöhemmin myös hänestä huolehtineen isoisänsä). Eräänä aamuna Yu-jin herää huoneessaan keskeltä verilammikkoa eikä muista edellisen yön tapahtumista mitään. Kun hän menee alakertaan, siellä makaa hänen äitinsä raa'asti murhattuna.

"Huolellisesti, näppäin näppäimeltä valitsin hätänumeron. Kävin läpi mielessäni, mitä sanoisin. Sitten nostin päätäni ja jähmetyin paikoilleni. Parvekkeen lasiovissa näkyi sama mies, jonka olin huomannut sängystä noustuani - kauttaaltaan punainen mies. Linja hälytti. Vilkaisin taas äitiäni. Yhtäkkiä tajusin, mitä poliisit näkisivät asuntoon tullessaan. Verilammikossa makaavan kuolleen naisen, jonka kurkku oli viilletty auki, ja vainajan viressä hänen oma poikansa, sekavana ja verisenä.
  'Incheonin poliisilatoksella. Miten voi auttaa - '
  Katkaisin puhelun. Mitä oikein kertoisin heille? Että kun heräsin, äiti oli kuollut. Että surmaaja oli ilmeisesti murtomies. Että jostain syystä verta oli kaikkialla minun huoneessani ja olin itse veren peitossa. Mutta uskottehan minua kun vakuutan, etten ole syyllinen? Uskoisivatko he? Ääni päässäni sanoi: Yhtä hyvin voisit väittää, että hän viilsi kurkkunsa auki itse."

Yu-jin on ihmeissään ja alkaa selvittää, mitä kummaa oikein on tapahtunut. Hae-jin ei ole vielä tullut kotiin, joten Yu-jinillä on aikaa tehdä tutkimuksiaan ja yrittää palauttaa muistiaan. Mitä viime yönä oikein tapahtui ja kuka tämän kaiken takana oli?

Vaikka Yu-jin on jo 25-vuotias, hänen äitinsä vahtii häntä oudon pakkomielteisesti. Hänen äitisuhteensa on ahdistava ja tukahduttava. Yu-jinin pitää esimerkiksi tulla kotiin jo yhdeksältä illalla, vaikka Hae-jin saa olla ulkona myöhempään. Äiti on jotenkin täysin takertunut tähän biologiseen poikaansa sen jälkeen, kun Yu-jinin isä ja isoveli kuolivat vuosia sitten. Tästä syystä Yu-jin hakee edes jotain vapautta ja omaa tilaa livahtamalla öisin salaa ulos lenkkeilemään.

Juuri tuonakin yönä Yu-jin oli ollut salaisella lenkillään ja muistaa vain saaneensa kohtauksen siellä ollessaan. Äiti ja psykiatritäti syöttävät hänelle jotain lääkettä, ja jos hän jättää sen ottamatta - kuten tekee ajoittain - hänelle saattaa tulla kohtaus, jossa hän kouristelee ja näkee harhoja. Tuollaisen kohtauksen jäljiltä hän ei sitten muista, mitä tapahtui sinä yönä, kun hän oli ulkona ja äiti kuoli.

Yu-jin löytää äitinsä päiväkirjan, josta alkaa paljastua outoja, salattuja asioita. Vähitellen totuus alkaa valjeta. Mutta mikä on totta ja mikä valetta? Kuka on terve ja kuka sairas tässä kieroutuneessa tarinassa?

Piruparka osoittautuu kerrassaan upeaksi ja tyrmääväksi kuvaukseksi siitä takakannen mainitsemasta sairaasta, pimeästä mielestä. Mutta millä tavalla, sen saat selvittää itse, jos päätät lukea tämän kirjan. Herkimmille lukijoille en kuitenkaan tätä suosittele!

Sekin kertonee kirjasta jotain, että vaikka siinä on todella pitkät luvut, vain neljä lukua koko kirjassa, mikä yleensä rasittaisi minua, niin nyt vain ahmin tarinaa eteenpäin niin, etten ehtinyt juuri huomata lukujen pituutta. Varoitan siis, että jos alat lukea, et välttämättä pysty enää lopettamaan!

Like Kustannus Oy 2019
342 sivua
Alkuteos: Jong-ui Giwon
Suomennos englanninkielisestä käännöksestä The Good Son
Suomentanut Kirsi Luoma

Kirjasta ovat bloganneet ainakin Kirjanmerkkinä lentolippu ja Kirjarouvan elämää.