Rami Syed: Moottoripyörällä silkkitietä Oulusta Kathmanduun

Rami Syed kertoo kirjassaan huikeasta kahdeksan kuukauden moottoripyörämatkastaan, jonka hän teki tyttöystävänsä Minnan kanssa. He kävivät 23 maassa ja kilometrejä kertyi 28 500. Kirja on upea nojatuolimatka, ja se sisältää paljon isoja, värikkäitä valokuvia, joiden myötä lukijakin pääsee hiukan aavistamaan jotain siitä kaikesta, mitä Rami ja Minna matkallaan näkivät.

Noista 23 maasta olen tämän postauksen tunnisteisiin merkinnyt vain ne maat, joista kirjassa kerrotaan enemmän.

Pitkä reissu sisälsi kaikkea mahdollista: vauhtia, vaarallisia tilanteita, hurjaa liikennettä, vuoristoteitä ja aroja, upeita nähtävyyksiä, uusia ystäviä, mahatauteja, riitoja, väsymystä, jännitystä ja Ramin pakistanilaisen isän puolen sukulaisten tapaamista. Monenlaisia käänteitä matkalla riitti. Moottoripyörääkin piti korjata moneen kertaan tuona aikana, ja joskus kun se korjattiin jossain huonosti, piti pian jo tehdä korjauksen korjausta.

Jännitystä oli erityisesti Pakistanissa, josta jo etukäteen oli kantautunut uutisia levottomuuksista. Esimerkiksi tyttöjen oikeuksia puolustavaa Malala Yosafsaita talibanit ampuivat päähän juuri silloin, kun Rami ja Minna olivat matkalla Pakistania kohti. Siellä ehti kuukauden oleskelun aikana sattua paljon muutakin, ja paljon ihmisiä kuoli noissa eri tilanteissa. Matkalaiset joutuivat aina hankkimaan itselleen poliisisaattueen suojaksi, kun lähtivät jatkamaan majapaikasta eteenpäin. Jännä kyllä, että siellä oli poliiseilla aikaa saattaa kulkijoita - lieneekö siellä ehkä hiukan enemmän poliiseja kuin Suomessa? No, ainakin siellä on kaikesta päätellen paljon enemmän poliisien tarvetta kuin meillä täällä...

Maisemat tuolla Turkissa, Iranissa, Pakistanissa, Intiassa ja Nepalissa ovat tietysti aivan upeita, ja siksi olikin ihanaa, kun tässä kirjassa on niin paljon kuvia. Matkalaisten näkemistä hienoista nähtävyyksistä tunnetuimpia on varmasti Intian Taj Mahal, joka olikin upea aamuauringossa.

Erilaisia juhlia ja tapahtumia tuli myös vastaan siellä täällä. Esimerkiksi Turkissa vietettiin uhrijuhlaa, johon liittyen Ankaran sisääntuloteillä oli suuret karjamarkkinat: 

"Se oli maalaisten juhla, joka ei oikein sopinut suurkaupunkiin. Mehmet Meikäläinen sai toki kanan tai jopa vuohen hengiltä, mutta jälki oli rumaa, kun isojen eläinten käsittelyyn tottumaton perheenisä kävi härän kimppuun. Uutispätkissä näytettiin moottoritielle karanneita kantturoita ja julmaa komiikkaa, kun vauhko sonni rynnisti teesaluunaan ja ajoi asiakkaat ikkunoista ulos", Rami Syed kertoo.

Muistaakseni Iranissa muslimit viettivät juuri uskonnollista juhlaansa muharramia, jonka merkitys ei aivan selvinnyt Ramille ja Minnalle. Jossain muualla taas oli parhaillaan menossa kamelifestivaalit, jossa ohjelmaan kuului myös muun muassa tulisilla hiilillä kävelyä... kamelien laukkakilpailun ohella. Intian Delhissä vietettiin holia, jossa ilmaan pöllytettiin värijauhetta ja tytöt kaatoivat parvekkeilta ihmisten päälle värjättyä vettä.

Ihmisten kohtaamiset olivat monesti yllättäviä. Turkin kurdialueella poliisit pysäyttivät pariskunnan, ja he jo luulivat joutuneensa vaikeuksiin virkavallan kanssa, mutta "ratsia" paljastuikin teehetkeksi poliisiasemalla. Kun moottoripyörän korjaamisen takia jouduttiin jäämään pitemmäksi aikaa johonkin kylään, korjaamon väki tarjosi majoituksen kotonaan ja kuljetti vieraitaan kyläilemässä sukulaisissaan. Vieraanvaraisuus on siellä päin maailmaa aivan omaa luokkaansa!

Kun Itä-Turkissa tunnelma muuttui itämaiseksi - miehillä arabihuivit, naiset mustissa vaatteissa ja kuorma-autoissa taivaita hipovat puuvillakuormat - niin oli sinnekin toisaalta myös nykyaika ehtinyt: "Koirat vahtivat lammas- ja vuohilaumoja, paimenet keskittyivät älypuhelimiinsa."

Iranissa, kuten monessa muussakin maassa, "liikennesäännöt näyttivät olevan tapauskohtaisia." Myös kielitaitovaatimukset muuttuivat viimeistään Iranissa:

"Tähän asti olimme pärjänneet englannilla tai saksalla, ja tiukoissa paikoissa apua oli kysytty Googlen kääntäjältä. Se ei kuitenkaan toiminut Iranissa, ja hotellin vastaanotossa kävi selväksi, että nyt pitäisi tulla toimeen enimmäkseen viittomakielellä."

Menomatkalla Rami ja Minna ajoivat Keski-Euroopan, Balkanin ja Kreikan kautta Turkkiin. Takaisin he tulivat Keski-Aasian ja Venäjän kautta.

Matkakirjojen ystäville tämä teos tarjoaa kiinnostavaa luettavaa. Voin suositella lämpimästi!

Rami Syed on kirjan takakannen mukaan elämäntapaseikkailija, joka on ajanut rekkaa Euroopassa, ollut rauhanturvaajana Kosovossa, ajanut romuautolla Timbuktuun ja auttanut katastrofíen uhreja SPR:n delegaattina. Hänen elämässään olisi varmasti muutaman muunkin kirjan ainekset!

Minerva Kustannus Oy 2018
160 sivua
Valokuvat: Rami ja Minna Syed
Ulkoasu ja taitto: Taittopalvelu Yliveto Oy