Anna mökkeilee tyttärensä Saskan kanssa lapsuutensa maisemissa, ja idyllin pitäisi olla täydellinen - mutta sitten läheiseltä polulta löytyy ruumis. Lisäksi Anna saa uhkauskirjeitä ex-avomieheltään, joka on väkivaltainen alkoholisti. Onko avomies ilmestynyt maisemiin, ja halusiko hän tappaa Annan, mutta tappoikin vahingossa toisen henkilön, jota luuli häneksi?
Tapausta alkaa tutkia lähisaaressa mökkeilevä komea rikospoliisi, jonka kiinnostus Annaa kohtaan ei taida olla pelkästään ammatillista. Näin on romantiikannälkäisillekin lukijoille herkkua tarjolla. Ja kaiken kruunaa Matintuvan railakkaan humoristinen tilannekuvaus.
Tarina etenee sujuvasti ja jännittäviä käänteitä on sopivasti. Matintupa on kirjoittanut nuortenromaaneja, ja tämä tausta näkyy mielestäni myös tässä kirjassa: esimerkiksi Annan teini-ikäisen Saska-tyttären kuvauksessa - ja myös mitä hassuimmissa eläinhahmoissa, joita kerronnan lomassa seikkailee.
En tunne kirjailijaa, mutta hänen sukunimensä saattaisi viitata tänne päin, missä nykyään asun, samoin hänen yhdessä kohdassa käyttämänsä hauska murresana "väkitukkoinen", jota ainakaan minä en ole kuullut käytettävän missään muualla kuin täällä.
Harmi kyllä en tullut merkinneeksi mitään sopivan hauskaa kohtaa, jota voisin lainata, mutta ainakin kirjan lopussa on hyvä maalaiselämää kuvaava huomautus:
" - Mistä sinä voit tietää tuon kaiken? Kaikkia viranomaisia on kielletty antamasta mitään tietoja eteenpäin! Tämä ei voi olla totta! Kukkamäki tuijotti hämmästyneensä Maukkaa.
- Maukalla on teidän sisäpiirissänne salainen tiedottaja, minä huomautin. - Päätoimittaja kuulee kylältä omatkin ajatuksensa ennen kuin on itse ehtinyt edes ajatella ne!"
Kirjan kansilehdellä kerrotaan, että Matintupa innostui kirjoittamaan "kevyen kesädekkarin". Sellainen tämä on, ja ehdottoman viihdyttävää luettavaa, joten kannattaa lukea!
Harmikseni kylläkin arvasin tekijän jo aivan liian varhaisessa vaiheessa, mikä ei kuitenkaan ollut kirjailijan oma syy, vaan johtui eräästä toisesta asiasta... jota en kuitenkaan paljasta tässä, jos vaikka sattuisi niin onnekkaasti, että kaikki muut ei älyäisi sitä!
Kustannus-Mäkelä Oy 1996
190 sivua
Kansi: Harri Tirronen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti