Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

Tässäpä oli täysosuma kirjaksi - todellinen lukunautinto! Hassua sinänsä, että tämäntyyppiset kirjat ovat niin viihdyttäviä, kun tässäkin kuitenkin käsitellään hyvinkin vakavia aiheita. Mutta osuvat henkilöhahmot, arvaamattomat juonenkäänteet, tiivistyvä jännitys ja herkullinen satiiri tekevät kirjasta sekä vangitsevaa että viihdyttävää luettavaa.

Tapahtumat liittyvät australialaisen Pirriween alakoulun oppilaiden ja vanhempien välisiin suhteisiin. Heti kun pienet esikoululaiset tulevat tutustumaan tulevaan kouluunsa, sattuu jotain outoa, ja tästä tarina lähtee liikkeelle. Erästä pientä poikaa aletaan epäillä koulukiusaajaksi, vaikka todisteita ei ole. Poika kiistää toistuvasti syyllisyytensä ja vaikuttaakin kiltiltä. Mutta ei kiusattu tyttökään vaikuta valehtelijalta.

Vanhemmuus ja varsinkin äitiys osoittautuu haudanvakavaksi asiaksi. Äidit jakaantuvat keskenään riiteleviin ja kilpaileviin puolueisiin. Samalla kuvataan heidän yksityiselämäänsä, erityisesti keskenään ystävystyvien Madelinen, Celesten ja Janen elämää, ystävyyttä, perheitä ja rakkausasioita.

Alusta lähtien on myös selvää, että koulun vanhempien riehakkaassa, alkoholipitoisessa illanvietossa joku tulee kuolemaan. Mutta kuka ja miksi? Entä kuka sen tekee ja mikä siihen on syynä?

Keskeistä kirjassa on keskiluokkaisten ihmisten elämän satiirinen kuvaus. Miten hienot kulissit yhdellä ja toisella on, mutta kulissien takana on niitä kuuluisia luurankoja kaapissa. On salaisuuksia ja valheita. On perheväkivaltaa ja menneisyyden traumoja. Tai sitten vain ongelmallinen äiti-tytärsuhde ja kateutta aiheuttava ex-miehen uusi vaimo, joka vaikuttaa kaikessa ärsyttävän täydelliseltä.

Kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia kaikkine ristiriitoineen, ja Moriarty kuvaa taidokkaasti heidän keskinäisiä suhteitaan, ystävyyttä, rakkautta, kateutta, vihaa, inhoa, itseinhoa ja pelkoa. Tai parisuhdeväkivallan uhrin syyllisyyttä siitä, että mies lyö, "koska minun oma syynihän se taas oli, että hän löi"...

Myös Moriartyn huumori on huikeaa. Aluksi tosin ihmettelin lukemiani kommentteja tämän kirjan hauskuudesta, mutta kun luin eteenpäin, huomasin, että totta se oli. Moriarty osaa sivaltaa riemastuttavan terävästi kuvaillessaan keskiluokkaisten henkilöidensä elämää, jossa koulun oppilaiden äärimmäisen erilaiset vanhemmat, "pankkiirit ja kristalliparantajat", joutuvat leikkimään keskenään omaa "piiri pieni pyörii" -leikkiään, ja jossa itse kukin kiillottaa huolella omaa julkisivuaan.

Surullistakin se julkisivun kiillottaminen tietysti on, mikä näkyy erityisesti siinä, että urallaan menestyvä, komea ja suosittu vaimonhakkaaja on innokas somettaja, joka jakaa Facebookissa kuvia unelmien perheestään ja heidän "onnellisesta perhe-elämästään".

Voin vain ihailla kirjailijoita, jotka osaavat luoda näin monimutkaisia juonia ja henkilöitä!! Itse kun pystyisin kirjoittamaan lähinnä hyvin simppeleitä tarinoita, jos niitäkään...

Kirja koukutti minut heti alusta lähtien ja mitä pitemmälle luin, sitä enemmän se tempasi mukaansa. Jännitystä ja mullistavia yllätyksiä on luvassa ennen kuin tämä kirja tulee päätökseensä. Lopussa oli vain todettava, että vau! Upea kirja!

Moriartyn kirjojen lukemista on siis syytä jatkaa. Vahva suositus!

1. painos WSOY 2015 
Lukemassani Bon-pokkarissa 447 sivua
Alkuteos Big Little Lies
Suomentanut Helene Bützow 
Kuva: Yamada Taro / Image Bank / Getty Images