Katariina Souri: Sarana - tunnustuksia taitekohdassa

Marraskuussa 2016 Katariina Souri sai rajun diagnoosin: epävakaa persoonallisuus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänelle tarjottiin heti myös lääkitystä, mutta hän itse koki sen ongelmallisena, koska pelkäsi sen vievän luovuutensa. Onhan psyykenlääkkeillä lisäksi paljon kenen tahansa kannalta ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Souri päätti ottaa selvää, pitävätkö diagnoosit todella paikkansa, koska sai ne yhden tapaamisen perusteella lääkäriltä, joka ei tuntenut häntä. Lisäksi hän halusi yrittää pärjätä ilman lääkkeitä.

Kirjassaan Souri kertoo tätä seuranneesta vuodesta, elämänsä taitekohdasta. Siihen liittyy paljon muutakin kuin nuo diagnoosit ja lääkkeet. Hän on kokenut olevansa riippuvainen alkoholista, vaikka joikin sitä vain pieniä määriä, ja yrittää raitistumista. Samalla suhde vanhaan ja sairaaseen isään aiheuttaa surua, kun isän vaimo on vienyt tämän kauas Pohjois-Norjaan asti, eikä yhteistä aika isän kanssa ole mahdollista viettää muutamia käyntejä lukuun ottamatta. Souri käsittelee kirjassa myös parisuhdettaan, joka on hänen ensimmäinen suhteensa toisen naisen kanssa. Suhteessa on omat nousunsa ja laskunsa. Keski-ikä saa lisäksi miettimään omaa elämää: menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Mistä olen tähän tullut ja mitä haluan elämältäni tästä eteenpäin?

Katariina Sourille tärkeää on luonnollisesti hänen luova työnsä: kirjoittaminen ja kuvataide. Kirjassa onkin siellä täällä myös hänen upeita maalauksiaan. Itse pidän juuri tuollaisista värikkään rönsyilevistä maalauksista, joten kirja oli minulle myös suuri taide-elämys ja visuaalista juhlaa.

Toinen Sourille tärkeä asia on henkisyys, joka tulee toistuvasti esiin muun kerronnan lomassa. Tunnustavana kristittynä en itse ole kiinnostunut tuosta ns. henkisyydestä, mutta siihen liittyen kirjassa käsitellään muun muassa astrologiaa, mindfulnessia, meditaatiota ja numerologiaa. Sourilla on myös oma kotialttari, joka on sekoitus kristinuskoa, buddhalaisuutta ja hindulaisuutta.

Itseäni kirja kiinnosti erityisesti mielenterveysaiheensa takia, mutta se on siis paljon muutakin kuin mielenterveyttä käsittelevä teos, kuten yllä kertomastani voi päätellä.

Se mitä Souri kertoo itsestään, kolahtaa varmasti erityisesti sellaiseen lukijaan, jolla on diagnoosina tuo epävakaa persoonallisuushäiriö. Kirja on loistavaa vertaistukea heille. Voin siis suositella lämpimästi! Monet Sourin ominaisuudet sopivat juuri tuohon epävakauteen, mutta onko diagnoosi oikea, se selviää vasta kirjan lopussa. Samoin kuin se, saako hän ehkä vielä joitain muita diagnooseja.

Myös jos lääkityksen ongelmat tai raitistumisyritys pohdituttavat, kannattaa lukea tämä kirja.

Sourin teos piirtää kuvan herkästä ja moniulotteisesta taiteilijapersoonasta. Samalla se muistuttaa, että usein juuri älykkäillä ja taiteellisilla ihmisillä on psyykkisiä ongelmia. Souri tahtoo myös sanoa, että jokaisella ihmisellä on jokin poikkeuslahjakkuus. Esimerkiksi älykkyys ei ilmene kaikilla samalla tavalla. Voi olla lahjakas, vaikka olisi pärjännyt koulussa huonosti.

Vielä yksi kirjan sanoma voisi olla: menneisyys ei määrittele koko loppuelämäämme. Eivätkä meitä määrittele myöskään diagnoosimme eivätkä ongelmamme. Voi olla hyvä tyyppi ja ihana ihminen, olivat menneisyys ja diagnoosit mitä tahansa!

(Muistetaan tämä erityisesti nyt, kun Suomen Mielenterveysseuran Mielinauha-kampanja on juuri käynnistymässä. Mielinauha viestii: Olet tärkeä!)

Siis kiitos tästä rohkeasta ja avoimesta kirjastasi, Katariina Souri!

Kustantajalle lämmin kiitos arvostelukappaleesta.

Kustannusosakeyhtiö Teos 2018
300 sivua
Ulkoasu: Jenni Saari
Maalaukset: Katariina Souri 2016-2018 
Kannen maalaus: Lazy, Katariina Souri 2017
Valokuva: Heli Sorjonen