Kyung-sook Shin: Jään luoksesi

Eteläkorealaisen Kyung-shook Shinin ensimmäinen suomennettu romaani Pidä huolta äidistä jätti minuun niin pysyvän jäljen, että oli aivan pakko saada lukea myös Jään luoksesi. Enkä joutunut pettymään odotuksissani, jotka olivat olleet korkealla. Jos mahdollista, tämä romaani teki minuun vielä syvemmän vaikutuksen - vai johtuuko se vain siitä, että tämä vasta luettuna on tuoreemmassa muistissa?! Joka tapauksessa Kyung-shook Shin on uskomattoman lahjakas kirjailija, jolta toivon saavani lukea vielä monta muutakin romaania!

Jeong Yunin nuoruudenrakastettu Myeong-seo soittaa hänelle kahdeksan vuoden hiljaisuuden jälkeen kertoakseen, että heidän yhteinen kirjallisuuden professorinsa on kuolemaisillaan. Tämä saa Jeong Yunin palaamaan muistoissaan opiskeluaikoihin iloineen ja suruineen. Vuosiin mahtui yksinäisyyttä ja ystävyyttä, rakkautta ja tuskaa - myös suurta tragediaa.

Jeong Yun oli opiskelujensa alkuaikoina syrjäänvetäytyvä ja yksinäinen. Hänen äitinsä oli jo sairastaessaan lähettänyt hänet kotoa pois, vaikka hän olisi halunnut olla äidin lähellä loppuun asti. Sitten äiti kuoli. Tämä suru sai Jeong Yunin vetäytymään kuoreensa yliopistolla - hän arveli, ettei kukaan ollut varmaan edes kuullut hänen ääntään siellä. Hän ei halunnut enää päästää ketään lähelleen, ettei joutuisi taas kokemaan sitä surua, minkä ero äidistä oli aiheuttanut.

Sitten hän kuitenkin ystävystyi Myeong-seon ja Mirun kanssa, ja heistä kolmesta tuli erottamattomat. Myös Jeong Yunin lapsuudenystävä Dan oli kuvioissa mukana. Näiden nuorten välistä ystävyyttä ja rakkautta kirjailija kuvaa niin syvällisesti ja taitavasti, että olen sanaton. Monet kirjabloggaajat kirjoittavat lukemistaan kirjoista niin upeasti, että heidän bloggauksensa ovat melkein parempia kuin kirjat itse. Minä taas koen varsinkin tällä kertaa, ettei sanoja ole - tai vaikka olisi, ne eivät riittäisi.

Kyung-sook Shinin vahvuus tässä romaanissa ei ole pelkkä ihmissuhteiden kuvaus, vaan myös se uskomaton jännite, jota hän pitää yllä loppuun asti. Tarina on täynnä arvoituksia ja salaisuuksia, jotka ratkeavat vasta vähitellen. Nautin tuosta arvoituksellisuudesta, joka pakotti lukemaan kirjan loppuun melkein yhdeltä istumalta, koska oli vain pakko saada tietää.... mitä tämä kaikki on, mistä on kysymys, mitä on tekeillä??? Kerro jo, kerro jo!!! Lisäksi aina kun johonkin kysymykseen sai vastauksen, eteen tulikin jo uusia kysymyksiä. Kirjaa luki melkein kuin psykologista trilleriä.

Kirja myös yllättää lukijansa. Tarinassa ei ole mitään ennalta-arvattavaa. Eikä se vain yllättänyt, vaan ravisteli ja kosketti minua tunnetasolla syvästi, aina kyyneliin asti. Kuinka kirja, jossa käsitellään muun ohella kuolemaa, surua ja syyllisyyttä, voisikaan olla koskettamatta?

Suurin osa kirjasta kertoo tuosta opiskeluajasta, jota Jeong Yun nyt muistelee. Nuorten ystävyyden, unelmien, pettymysten ja surujen taustalla kuohuu levoton Etelä-Korea opiskelijamielenosoituksineen, jotka aloittivat demokratisoitumiskehityksen maassa. Tuolloin 1980-1990-luvuilla mielenosoituksiin osallistuneita katosi ja kuoli hämärissä olosuhteissa, Kyung-sook Shin kertoo kirjan loppusanoissa. Myös tämä yhteiskunnallinen tilanne näkyy tässä tarinassa tavalla ja toisella.

Noissa loppusanoissa kirjailija myös kertoo:

"Henkeäsalpaavan tuskallisissakin tilanteissa tapaamme, rakastamme, unelmoimme ja kasvamme. Halusin kirjoittaa kauniin romaanin, jossa toista ei unohdeta eron jälkeen vaan kukin vaalii muistoa omalla tavallaan. Siksi tämä romaani on paitsi kuvaus menneestä aikakaudesta myös rakkauslaulu, joka on omistettu elämän tarkoitusta etsiville nuorille sukupolville."

Kaunis romaani tästä tulikin - ja todellinen rakkauslaulu nuoruudelle ja elämälle!

Lämmin kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. Kylläkin kun sain sen tällä kertaa pdf-muodossa, päädyin sittenkin lainaamaan kirjastosta luettavakseni ihan fyysisen kirjan, kuten kuvasta näkyy :)

Into Kustannus 2017
299 sivua
Suomentanut Taru Salminen

P. S. Kun tänään alkaa kuulemma mielenterveysviikko, niin myös tässä kirjassa on jotain aiheeseen liittyvää, mutta mitä se on, se paljastuu lukijalle ajallaan...