Hän asui Saudi-Arabiassa vuosina 1996-2000 miehensä Jukan kanssa, joka toimi siellä gynekologina. Siellä kun yllättävän suuri osa työvoimasta oli ainakin vielä tuolloin ulkomaalaisia, joskin saudien määrää työelämässä pyrittiin lisäämään.
Kirja kertoo maasta monenlaista: sen upeaa historiaa, loputtomasti retkiä hienoihin kohteisiin aavikolla ja missä milloinkin, islamin uskoa, sosiaalista elämää. Joku ulkomaalainen varoitti Saastamoisia ystävystymästä saudien kanssa, mutta nämä eivät välittäneet mokomasta varoituksesta ja saivat paljon paikallisia ystäviä. Ihmiset olivatkin todella sydämellisiä ja vieraanvaraisia. He ottivat Saastamoiset avosylin vastaan omaan elämäänsä, vaikka yleensä saudit seurustelevat lähinnä sukulaistensa kanssa; suku on heille kaikki kaikessa (niin kuin varmaan muissakin arabimaissa).
Jokapäiväisen elämän ystävien lisäksi yllättäviä kohtaamisia sattui muuallakin. Retkellä jos poikkesi matkan varrella olevaan kauppaan, siellä ihmiset saattoivat pyytää kotiinsa lounaalle. Myöhemmin kun Saastamoiset ajoivat paikan ohi, eräs kyseisen perheen jäsen kaasutti autollaan heidän peräänsä, pysäytti heidät ja kysyi, miksi he ajoivat ohi. Tulkaa meille teelle, hän kutsui. Sillä kertaa Saastamoiset eivät kuitenkaan ehtineet mennä. Mutta että noin ihania ihmisiä!
Ystävien kautta pääsi myös mukaan moniin perhejuhliin tai esimerkiksi ramadan-kuussa aina iltaisin nautittavalle "aamiaiselle" päivän paaston jälkeen. Tai vierailulle aavikolla teltassa asuvien sukulaisten luo.
Retkistä kirjassa on paljon kuvauksia. Ne ovat aivan ihania luettunakin, puhumattakaan millaisia niiden on täytynyt olla koettuna. Paljon Saastamoiset ehtivät nähdä ja kokea tuossa tarunhohtoisessa maassa vuosien varrella.
Ja entä sitten kertomukset Lähi-idän loistokkaasta historiasta prinsseineen ja haaremeineen - "tuhannen ja yhden yön satuineen"? (Ei sillä, että ihannoisin haaremeita!) Myös maahan salakuljettamaansa Raamattua Riitta innostui lukemaan, koska siellä kerrotaan myös Saudi-Arabiasta joskus hyvinkin kauniita kuvauksia. Ilmeisesti tuo kielletty kirja oli salakuljetettu maahan ainakin jouluevankeliumin lukemista varten. Niin, joulun viettohan oli myös kielletty, siis jopa ulkomaalaisilta! Siksi sitä vietettiin kotona salaa, ja saattoipa jostain kaupasta löytyä tiskin alta jopa "juhlapuita" (lue: joulukuusia)!
Kiellettyähän oli myös alkoholin nauttiminen, mutta kotiviiniä tehtiin salaa...
No, minua tietysti kiinnosti naisen asema, ja olihan siitäkin siellä täällä muutama kohta. Saastamoiset tulivat tuntemaan muistaakseni satoja saudeja, ja enimmäkseen nämä ainakin vaikuttivat tyytyväisiltä elämäänsä. Esimerkiksi joillekin naisille saattoi olla ihan ok, että miehellä oli monta vaimoa, mutta toki oli myös mustasukkaisuutta ja joskus draamaakin sen seurauksena. Kerran lehtiuutinen kertoi, että joku nainen jopa tappoi miehensä, kun tämä oli lähdössä hankkimaan toista vaimoa.
Kirjassa kerrotaan myös joitain vanhoja beduiinitarinoita, joissa on hienoa elämänviisautta.
Jäin kaipaamaan kokemuksia kulttuurishokista, koska ainakin kuvittelisin, että sellainenkin usein koetaan uudessa maassa. Mutta vain kirjan loppupuolella on pari lyhyttä mainintaa, että jotkut asiat ottivat päähänkin. Ehkä jälkeenpäin haluaa muistella kaikkea sitä, mitä rakastamastaan maasta kaipaa, koska onnellisia Saastamoiset olivat tuona aikana.
Aivan kirjan lopussa paljastuu myös dramaattinen syy siihen, miksi kirjasta ehkä saattaa puuttua jotain. Sen luettuani totesin, että kyllä tämä kirja on aivan hyvä tällaisena. Varmasti on hyväkin, että Saudi-Arabiasta on suomalaisille lukijoille kirjoitettu näin kaunis, myönteinen ja valoisa kirja, koska helposti meille tulee tuosta maasta mieleen vain alistetut naiset ja pyhiinvaellukset Mekkaan. Eihän Suomessa tiedetä saudeista paljoakaan. Ainakin minulle kirja tarjosi todella paljon uutta tietoa.
Kirjassa on kaunista luontokuvausta, aavikkoretkiä, beduiineja, kameleita, taateleita, ruusutarhoja, ruusuvesitehtaita - paljon eksotiikkaa. Lukiessa alkoi muuten tehdä kummasti mieli taateleita! Mielenkiintoista oli myös esimerkiksi se, kun Saastamoiset kutsuttiin yllättäen vierailulle prinssin luo. Eipä ihan jokapäiväistä tavalliselle suomalaiselle. Saudi-Arabiassa on myös Arabian niemimaan tärkein historiallinen nähtävyys, Jordanian Petran sisarkaupunki Meda'in Saleh, muinaisten nabatealaisten kaupunki, muinaiselta nimeltään al-Hijr, joka kuulostaa aivan upealta paikalta.
Sekä tiedon lisäämiseen että nautinnolliseen nojatuolimatkailuun tämä on hieno kirja. Epäkohdista voi sitten lukea enemmän jostain muualta.
Voisin ottaa monia otteita kirjasta, mutta kerrotaanpa kirjallisuuden ystävien "iloksi", mitä eräs saudimies ajatteli kirjallisuudesta. Hän oli asunut pitkään Amerikassa, mutta:
"Hasanin näkemykset kirjallisuudesta olivat kuin suoraan keskiajalta. Fiktio irrottaa kansan todellisuudesta, se on kuin hunajaan sekoitettua myrkkyä, hän sanoi. Vain valveutunut ja kriittisesti suhtautuva ihminen voi lukea kirjallisuutta. Vapaa kirjallisuus on kauhistus..."
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2006
274 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti