Jon Krakauer: Erämaan armoille

Kun aikoinaan näin tämän tositarinan pohjalta tehdyn elokuvan, se ei tehnyt minuun ihmeempää vaikutusta. Mutta myöhemmin kuulin, että tämä kirja on erään hyvän ystäväni lempikirja, ja silloin tulin uteliaaksi ja luin sen ensimmäisen kerran. Ja yllättäen siitä tuli yksi minunkin lempikirjoistani! Tässä nähdään, miten usein kirja on parempi kuin samasta aiheesta tehty elokuva - vai mitä mieltä olette?

Viime aikoina minua on kiinnostanut lukea uudestaan joitain lempikirjojani, ja niinpä luin tämänkin nyt toiseen kertaan. Yhtä suuren vaikutuksen se teki minuun nytkin ja jätti minut yhtä syviin mietteisiin.

Chris McCandless oli menestyvien vanhempien poika ja nämä luonnollisesti odottivat hänenkin opiskelevan ja luovan uraa. Kapinallisesta luonteestaan huolimatta hän ihme kyllä suostui aloittamaan opinnot ja suoritti ne loppuun asti. Hän kyllä olikin älykäs ja lahjakas, mutta ei arvostanut sellaisia asioita kuin ura ja raha. Lomillaan hän reissasi ympäri Amerikkaa eikä juuri pitänyt yhteyttä vanhempiinsa.

Valmistujaisjuhlassaan hän hymyili leveästi ja vanhemmat olivat onnellisia. He luulivat hänen nyt asettuvan aloilleen ja ryhtyvän kunnon kansalaiseksi. Mutta he eivät tienneet, mitä sen hymyn takana oli - että Chris aikoisi jättää kaiken ja etteivät he koskaan enää näkisi häntä.

Chris ilmoitti aikovansa reissailla aluksi muutaman kuukauden - tuttuun tapaansa - joten aluksi vanhemmat eivät olleetkaan huolissaan. Mutta kului yli kaksi vuotta ennen kuin he kuulivat pojastaan seuraavan kerran - ja silloin hän oli jo kuollut.

Valmistuttuaan Chris lahjoitti perinnöksi saamansa rahat hyväntekeväisyyteen ja lähti tien päälle, aluksi autollaan, mutta lopulta matka jatkui liftaten. Hän muutti nimensäkin ja oli siitä lähtien Alex. Hän seikkaili ympäriinsä, tapasi uusia ihmisiä, teki lyhyitä työnpätkiä siellä täällä. Hän meloi salaa Meksikon rajan yli, salamatkusti tavarajunissa, telttaili aavikolla - se kaikki oli todella seikkailua.

Kirja on hyvin syvältä luotaava psykologinen kuvaus Chrisistä ja yritys ymmärtää hänen sielunelämäänsä jälkeenpäin. Hänellä oli valtava vapaudentarve ja halu päästä eroon yhteiskunnan oravanpyörästä. Vanhemmistaan hän myös halusi päästä eroon, koska kantoi heille kaunaa joistain asioista. Hän oli ehdoton, pateettinen ja äärimmäisyyksiin taipuvainen luonne, kuten ihminen voi varsinkin nuorena olla. Hänellä oli suuret ihanteet, joita hän halusi seurata yhtään tinkimättä.

Kerran aikaisemmin lomallaan hän oli ajanut autollaan Alaskaan ja paluu sinne, selviytyminen Alaskan erämaassa, oli hänen suuri haaveensa. Ennen sinne lähtöään hän puhui tästä suuresta "Alaskan odysseiastaan" monille tapaamilleen ihmisille. Hänen lempikirjailijoitaan oli Jack London, joka kirjoitti Alaskan erämaista, ja näistä kirjoista Chris oli luonut romantisoidun kuvan elämästä siellä.

Chris valmistui ja lähti matkoilleen vuonna 1990. Keväällä 1992 hän sitten vihdoin suuntasi kohti unelmiensa Alaskaa. Hän selviytyi erämaassa yli sadan päivän ajan ja oli onnellinen - mutta kuoli sitten asuntonaan käyttämäänsä hylättyyn bussinromuun surullisten sattumien seurauksena. Vajaan kolmen viikon kuluttua paikalle sattui tulemaan ihmisiä, jotka löysivät hänen ruumiinsa.

Chrisin viimeisten kahden vuoden vaiheet on saatu selville haastattelemalla hänet sinä aikana tunteneita ihmisiä. Hän jätti jälkeensä myös päiväkirjansa ja matkallaan ottamansa valokuvat.

Kirjan kirjoittanut Jon Krakauer kertoo vähän myös omasta nuoruudestaan, koska kokee olleensa samanlainen kuin Chris - hänelläkin oli omat seikkailunsa ja hengenvaaransa Alaskassa; hän vain selvisi hengissä. Krakauerin nuoruusmuistot sekä kertomukset joistain muista Alaskaan tai erämaahan lähteneistä henkilöistä valaisevat omalta osaltaan Chrisinkin tarinaa ja luonnetta.

Itse laitan tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 13: kirja "kertoo sinusta". Vaikka en ole koskaan jättänyt kaikkea aivan tuolla tavalla kuin Chris enkä varsinkaan lähtisi mihinkään "erämaan armoille", minullakin on ollut samanlaista vapauden kaipausta ja omalla tavallani olen varsinkin nuorempana halunnut paeta yhteiskunnan vaatimuksia. Nuorena minäkin liftailin ympäriinsä ja olin luonteeltani ehdoton ja äärimmäinen. Minullakin oli suuret ihanteet tietyssä vaiheessa ja vaadin itseltäni liikaa, aivan kuten Chris vaati itseltään. Lisäksi laskujeni mukaan hän oli vain noin neljä vuotta minua vanhempi, joten toisistamme tietämättä olemme aikoinaan yhtä aikaa käyneet läpi joitain samantyyppisiä kasvukipuja. Kirjassa sanotaan Chrisin tyyppisistä ihmisistä, että he ovat sopeutumattomia ja haaveksijoita - ja se sopii minuunkin, joskin nykyään eri tavalla ja näkymättömämmin kuin nuorena.

Moni voi pitää Chrisiä hulluna ja pitikin, kirjassakin siitä kerrotaan. Kuitenkin hänen tarinansa tekee ainakin minuun syvän vaikutuksen, vaikka hän olikin aivan liian uhkarohkea. Joka tapauksessa hän tarjoaa vielä kuoltuaankin meille suuren seikkailun tämän tarinansa muodossa, jonka Jon Krakauer on kirjoittanut. Näin meidän ei tarvitse lähteä mukavasta nojatuolistamme ja helposta elämästämme Alaskan erämaahan, vaan voimme eläytyä siihen kaikkeen Chrisin tarinan kautta.

Niin - tietenkään tämä ei ole lempikirjojani pelkästään Chrisin kapinallisen luonteen takia, vaan myös sen tarjoaman jännityksen ja seikkailun takia. Ehkä lukiessa voi myös haaveilla, millaista olisi olla tien päällä, vaikkakaan ei aivan Chrisin tyyliin...

Se "vika" kirjassa toki on, että jos jollain malttamattomalla lukijalla on kiire päästä heti Alaskaan, hän joutuu odottamaan sitä aika kauan, koska siitä kerrotaan tarkemmin vasta kirjan loppupuolella.

WSOY 2001
231 sivua
Alkuteos: Into the Wild
Suomentanut Liisa Paakkanen 

Kuvien auto ei ole bussi, mutta keskelle metsää hylättynä se muistuttaa minua aina tästä kirjasta.