A. W. Yrjänä: Arcana

Runohaaste jatkuu - ja edelleen nostalgian merkeissä. Muistan miten ihastuneita minä ja eräs ystäväni olimme näihin A. W. Yrjänän runoihin silloin, kun tämä kirja ilmestyi. Halusin nyt vuosien jälkeen maistella näitäkin tekstejä ja kokeilla, mitä pidän niistä nyt.

Melko nopeasti ahmaisten tulin lukeneeksi tämän kirjan. Olisi tietysti pitänyt lukea hitaasti ja syventyen, mutta en malttanut pysähtyä paikalleni.

En enää tavoittanut aivan sitä 20 vuoden takaista hurmiota, mutta hienoja runojahan nämä olivat edelleen. Yrjänä tuntuu käsittelevän näissä melko suuria ja syvällisiä kysymyksiä: elämää, kuolemaa, rakkautta, näkyvää ja näkymätöntä todellisuutta. Hän käyttää monessa runossa uskonnollistakin sanastoa ja tuntuu pohtivan, mihin uskoa. Eräässä runossa hän jopa pyytää anteeksi pilkkaamaltaan Jumalalta.

Yrjänä osaa mielestäni kirjoittaa sillä tavalla "kevyen syvällisesti", että tekstiä on toisaalta helppo lukea, mutta se myös herättää mietteitä ja kysymyksiä ja avaa lukijan silmät näkemään näkymätöntä. Runoissa on myös salaperäistä kauneutta. Juuri siitä kauneudesta ja arvoituksellisuudesta pidän näissä runoissa.

Ja mitäpä  minä niistä enempää runoilemaan (kun en edelleenkään ole kirjallisuustieteilijä!). Sen sijaan tässä muutama esimerkki, otteita runoista joista pidin:

...Meri pakenee rannastaan
sen vihreä, viininharmaa loittonee
vie matkansa lupauksen mennessään
ja mitä on meri jonka takana luulemme
tietävämme mitä siellä on? Surullinen meri,
peilityyni, kuin hiekkaa

 * * *

... Kuinka kirkkaissa väreissä 
hehkuu korppi
sen silmät käsikirjoituksia
luonnoksia
tuleviin runouksiin
messuihin rukouksiin
yhdeksänulotteisiin karttoihin

 * * *

...Mieheen on kirjoitettu
naisen mysteeri
mutta nuolenpäillä
atsteekkien solmukirjoituksella
niin että miettii ja haluaa
vaan ei ota selvää

 * * *

Siinä otteet muutamasta eri runosta. Hyviä runoja, ehdottomasti!

Like 2001 (yhdeksäs painos)
95 sivua
Ensimmäinen painos 1997